sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi

 

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi
Kustantaja: Like, 2021
Sivuja: 174


Olen täysin aiemmin missannut Hanna Haurun kirjat, mutta voin vannoa että jatkossa näin ei pääse käymään. Sen sijaan aion ensitöikseni varata kirjastosta edellisen, Finlandia -ehdokkaanakin olleen, Jääkannen. Ja nyt kun ehdokkuudesta puhutaan, en olisi lainkaan yllättynyt tai pahoillani, jos myös tämä Viimeinen vuosi olisi tänä vuonna ehdokkaana. Voin jo aika varmasti sanoa, että ainakin minulle tämä tulee jäämään yhdeksi kuluvan vuoden parhaista kotimaisista kirjoista, sen verran ihastunut kirjaan olin ja vakuuttunut, että näin ihastuttavia kirjoja ei ihan joka viikko osu omalle kohdalleni.

Jo ensisivuilta lähtien kirjan kuulas ja herkkävireinen kerronta kietoi minut sisäänsä. Näitä kertojia, jotka osaavat taltioida sanoiksi asioita tämäntyyppisellä sensitiivisyydellä, ei ole montaa. Miten joku osaakaan nähdä asiat siltä kantilta, jota itse ei ole ennen edes ymmärtänyt? Tätä kirjallisuus totta tosiaan on parhaimmillaan: kirja auttaa lukijaa näkemään, tuntemaan, ymmärtämään. Hanna Haurulla on hieno kyky asettaa hetken tunnelmat ja väreet aivan omanlaisikseen. Kun esimerkiksi luin lauseen "Kuu tuijottaa pakkasen säteitä" niin jäin vain ihastelemaan, että minä, tavallisena maallikkona, en ikinä osaisi pukea asiaa noin, että kuu katselee, kuu on aktiivinen toimija, eikä se vain paista taivaalla. Pääsin mukaan aistimaan pieniä luonnon ihmeitä, haistamaan hajuja, tuntemaan kertakaikkisen isolla alkukirjaimella. 

Kirja kertoo muuan miehen tarinaa sotien jälkeisessä pienessä kyläpahasessa Pohjois-Pohjanmaalla. Mies, taitava kynän käyttäjä ja tarinankertoja, jota ei huolittu edes mukaan sotimaan. Rakkaus käänsi hänelle selkänsä, lapsuuden isän tumma varjo ei jätä rauhaan. Jäljellä on yksinäisyys, joka on toisaalta voimavara, toisaalta vankila. Yksinäisyyden kanssa valtaa pitävät nälkä, puute ja lähes piinaava kaipuu.

Luin kirjan parissa päivässä, ja vain siksi, että en yksinkertaisesti halunnut olla lukematta sitä. Kieli on näennäisen helppolukuista ja vähäeleistä, kuitenkin se kätkee sisälleen täysipainoisen tuntojen ja aistimusten spektrin. Lukeminen tuntui erikoisella tavalla leijumiselta ja erikoisen kirjasta tekee myös se, että vaikka kirjan päähenkilö on hyvin kaukana itsestä, on samastuminen silti helppoa, suorastaan itsestäänselvää. Lyhyessä sivumäärässä on kasattu niin kaikinpuolin kokonainen ihminen kaikkine ylä- ja alamäkineen. Erityisesti päähenkilön kokema tarve eristäytymiseen ja itsekseenoloon ja toisaalta kuitenkin sisuksia kalvava yksinäisyys, puhutteli minua erityisesti. Määränpää on lukijalle ehkä kirkas jo alusta alken, mutta se tekee matkasta vain entistä tunnerikkaamman.


★ 

16 kommenttia:

  1. Onpas tästä kahdenlaista mielipidettä! Osalle tämä on ollut ennen kaikkea ankea, osalle taas tosi kaunis. Kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  2. Joo, huomasin kanssa. Mäkin kyllä allekirjoitan tuon ankeuden, mutta silti tää oli erinomainen :)

    VastaaPoista
  3. Onpa kiva kuulla, että tykkäsit tästä Haurun teoksesta, joten suosittelen sinulle hänen muitakin teoksiaan. Blogistani löytyy bloggaukset Jääkannesta ja Tyhjien sielujen saaresta. Voimakkaita ja vahvoja teoksia, mutta samalla niin surumielisiä.
    Viimeinen vuosi odottaa yöpöydällä.

    VastaaPoista
  4. Hienosti kiteytit kirjan antia. Minusta siinä on olennaista yleistunnelma ja myös taiteilijana olemisen kokemus. Suosittelen Paavo Rintalan kirjaa "jumala on kauneus", jossa painotetaan enemmän taiteilijan kokemusta ja jää kyllä jälkeen Haurun ilmaisusta kokonaisuutta ajatellen.

    VastaaPoista
  5. Hienosti kiteytit kirjan antia. Minusta siinä on olennaista yleistunnelma ja myös taiteilijana olemisen kokemus. Suosittelen Paavo Rintalan kirjaa "jumala on kauneus", jossa painotetaan enemmän taiteilijan kokemusta ja jää kyllä jälkeen Haurun ilmaisusta kokonaisuutta ajatellen.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkistä, laitan tuon lukulistalle! Toivon että ehtisin pian lukemaan myös Hanna Haurun edellisen kirjan.

    VastaaPoista
  7. Sait kiinnostumaan! Tämä teos pääsee pitkänpuoleisen luettavien kirjojen listalleni. Kiitos innostuneesta esittelystä.

    VastaaPoista
  8. Enpä tiennytkään, että Haurulta on julkaistu uusi kirja. Olen lukenut aika monta hänen teostaan ja pitänyt kaikista. Kukin on ollut omalla tavallaan vaikuttava. Ehkä voimakkaimman vaikutuksen minuun on tehnyt Tyhjien sielujen saari. Tämä Viimeinen vuosi täytyy ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut Jääkannen vuosia sitten ja sen jälkeen vallan unohtanut Haurun pienoisromaanit mikä on huutava vääryys, sillä Jääkansi todella teki vaikutuksen. Laitoin kirjastoon varauksen.

    VastaaPoista
  10. Tässä on taas yksi kirjailija, joka on mennyt minulta jotenkin aivan ohi. Pitänee lukea. Mielipiteitä jakavat kirjailijat ovat itse asiassa niitä kaikkein kiinnostavimpia.

    VastaaPoista
  11. Oletpa lukenut vaikuttavan romaanin! Itselleni Hauru on vieras kirjailija, siis muuten kuin nimenä, mutta nyt laitan kirjan mieleen. Kukapa tietää, milloin tähän tulee tartuttua!

    VastaaPoista
  12. Kuuntelin tämän äänikirjana, tykkäsin valtavasti, mutta haluaisin tämän paperiversiona, koska koen, että näin tiivis proosa vaatii perinteisen formaatin. Ajattelin paljon Pentti Haanpäätä, välillä luulinkin, että kirja kertoisi hänestä. Palaan tekstiin vielä toisen kerran ennen kuin kykenen tästä bloggaamaan. Kiitos sinulle hienosta arviosta!

    VastaaPoista
  13. Lukupiiriläisemme lukivat Jääkannen ja kommentit olivat melkoisen ankeita. Vaikuttaa, että Viimeinen vuosikin on samaa sarjaa ja siksi ei juuri nyt houkuta. Kieli voi olla hienoa, mutta jotain luotaantyöntävää tässä aiheessa on. Lupaan lukea, jos tämäkin nousee Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

    VastaaPoista
  14. Haurun tyyli käänsi aatokset ens'alkuun sekä Kiantoon että Lehtoseen, mutta hän osoittautui riemastuttavaksi omaleimaiseksi sanataituriksi: vahvaa ja haurasta jälkeä.

    Lukunautinto, joka jätti viipyilevän ja ilmassa väreilevän tunnetilan oli parasta A-luokkaa ja tähän unnukkaiseen teokseen kynämiehineen ihastuin ikihyviksi.

    VastaaPoista
  15. Tein samoin kuin Anu edellä. Äänikirjan perään paperikirja. Minulle lukeminen varsinkin oli huikea kokemus. Sinänsä ihme juttu, koska luulisi ettei tällainen tarina nykyihmiselle antaisi mitään. Mutta se Haurun tyyli ja kieli ❤︎ Bloggaan loppuviikosta.

    VastaaPoista