keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Paula Hawkins: Nainen junassa

Paula Hawkins: Nainen junassa
Kustantaja: Otava, 2016 (ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi v. 2015)
Alkuteos: The Girl on the Train, 2015
Suomentanut: Oona Timonen
Sivuja: 382

Sain inspiraation lukea tämän paljon kehutun Nainen junassa -dekkarin nyt, kun kirjailijalta on hiljattain ilmestynyt jo seuraavakin kirja. Luen aina jos mahdollista kirjat kronologisessa järjestyksessä. 

Kirjan päähenkilö, Rachel, ei ole mikään varsinainen menestyjätyyppi. Hänet on jätetty toisen naisen takia, ja tämä toinen nainen muutti vieläpä hänen entiseen kotiinsa ja sai lapsenkin Rachelin exän kanssa. Rachelilla on alkoholiongelma ja rahahuolia, hän sai potkut työpaikaltaan.

Työmatkan hän kulki aina samoilla junavuoroilla. Junan reitti kulki hänen vanhan talonsa ohitse ja Rachel olikin ottanut tavakseen joka matkalla katsella erään entisen naapuripariskuntansa ikkunoista sisään ja tarkkailla heidän elämäänsä. Potkujen jälkeenkin Rachel jatkaa junamatkusteluaan. Hän on niin uppoutunut tämän parin elämään, että on keksinyt heille tekaistut nimetkin - pari vaikuttaa hänen silmissään unelmaparilta. Eräänä päivänä Rachel näkee kuitenkin jotain täysin odottamatonta, eikä aikaakaan kun asiat mutkistuvat entisestään ja pian Rachel on osa kimuranttia murhatutkintaa...

Nainen junassa on varsin mukaansatempaava, eikä sen lukemista jätä mielellään kesken. Lyhyet luvut, kertojaäänen vaihtelu ja melko rivakat tapahtumat pitävät otteessaan viimeisille sivuille asti. Päähenkilö Rachel on mielestäni erityisen onnistunut - hän kun ei ole ollenkaan tyypillinen dekkarin päähenkilö! Hänen mokailunsa ja törttöilynsä ärsyttävät ja häntä tekisi mieli ravistella hartioista... Herättää siis tunteita, mikä tarkoittaa ehdottomasti onnistumista henkilökuvauksessa. Muut kirjan henkilöt ovat ehkä hitusen samaa massaa keskenään: kaikki melko inhottavia ja itsekkäitä. Juoni on kohtalaisen yllätyksellinen, vaikka toki jo alkumetreillä lukija aavistaa että jollakulla päähenkilöistä on pakko olla lusikka sopassa...

Kaikenkaikkiaan, Nainen junassa on hyvä dekkari. Ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta niin hyvä että Paula Hawkinsin seuraava kirja on jo varauksessa kirjastosta. Kijasta tehty elokuva kiinnostaisi myös!


★★★★


Muita arvioita:  Kirjakaapin kummitus, Kirjanurkkaus

tiistai 12. syyskuuta 2017

Ben Kalland: Vien sinut kotiin

Ben Kalland: Vien sinut kotiin
Kustantaja: Atena, 2017
Sivuja: 284

Varasin kirjan kirjastosta mielenkiintoisen aiheensa vuoksi. Uskonnollisista yhteisöistä kertovat kirjat ovat usein kiinnostavia, enkä muista aikoihin, jos koskaan, lukeneeni Jehovan todistajista kertovaa kirjaa. 

Kirjassa liikutaan sulavasti eri aikatasoissa päähenkilönään Markus. Ollaan lapsuudessa, kun Markus sisaruksineen elää tiukkojen säädösten ja yhteisönormien alla. Välillä seurataan Markuksen elämää hänen tiiviinä työelämävuosinaan Yhdysvalloissa. Lapsuudesta tarina jatkaa kulkuaan nuoruusvuosiin, rakkauksiin, avioliittoon. Lopulta nykyhetkeen sukeltaa tuulahdus vuosien ja vuosien takaa ja Markuksen elämä saa aivan uuden suunnan.

Lukija vietellään mukaan ensimetreiltä. Alun traaginen kohtaus on hurja ja mieleenpainuva, joskaan ei kokonaisuuden kannalta erityisen olennainen. Alun dramaattisuuden jälkeen pieneksi hetkeksi vajosin johonkin puolittaiseen pitkästymiseen, mutta onneksi en antanut periksi. Hetken taantuminen oli todellakin vain hetkellinen (itse asiassa taantuminen oli todennäköisesti lähtöisin vain omasta väsymyksestäni), koska hyvin pian uppouduin aivan täysin kirjaan ja koko loppukirjan luinkin niin tiiviisti kuin vain pystyin.

Aikatasoissa hyppiminen oli mielestäni oivallinen ratkaisu, eikä onneksi ollenkaan sekava. Ymmärtääkseni kuvaus Jehovan todistajien uskonnollisista opeista ja arjen normeista oli varsin paikkaansapitävää, kertojalla lienee omakohtaista kokemusta sekä tehtyä taustatyötä. Mielettömintä kirjassa on tunnelma: se on paikoittain tyyni, välillä taas dramaattinen ja välillä jotain jota en osaa sanoin kuvailla. Markus henkilönä on erikoinen. Erityisesti hänen näennäinen niukkatunteisuus saa ajattelemaan. Häntä ei tunnu hätkäyttävän oikein mikään, mutta mikä lopulta on totta ja mikä ei? 

Loppukaneettina: pidin, pidin ja pidin! Jäin vielä hyväksi toviksi kirjan suljettuani miettimään päähenkilöä, hänen elämän valintojaan ja millaiseksi ne hänen elämänsä värittivät. Kirjan tunnelma on jotenkin niin uskomaton, että se on koettava itse!


★★★★ ½


Muualla: Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka, Lukujonossa