perjantai 24. helmikuuta 2023

Anne Tyler: Palmikko

 

Anne Tyler: Palmikko
Kustantaja: Otava, 2023
Alkuteos: The French Braid, 2022
Suomentanut: Markku Päkkilä
Sivuja: 254


Minua on koko talven vaivannut jonkinlainen lukujumitus. Osaltaan tämä johtuu toki intresseistä ja niiden puutteesta, mutta ei talveen ole kyllä rehellisesti sanottuna kovin erikoisia kirjoja edes osunut. Tämä toki on hidastanut lukutahtia entisestään. Ja voi kun tuntuikin hyvältä päästä pitkästä aikaa todelliseen lukuflow -tilaan! Tälläistä olen toden totta kaivannutkin.

Kirjan alkuosassa meinasin hieman herpaantua. Aikatasoissa tehtiin pitkiä hyppyjä ja tulikin palattua taaksepäin tarkistamaan, että keitäs nämä henkilöt nyt olivatkaan. Mutta sitten kun nämä kaksi eräänlaista aikavälähdystä oltiin nähty, pääsi lukija syventymään toden teolla tarinaan. Keskiössä kirjassa on kolmen lapsen äiti Mercy, jonka elämän vaiheista kerrotaan lukijalle ripotellen. Tarkemmin päästään mukaan, kun Mercy jo ikääntyy, lapset ovat aikuisia. Mercylle taide on tärkeää eikä hän löydä muuta luontevaa reittiä paetakseen jonkinlaista todellisuutta, kuin hivuttamalla elämänsä yhä enemmän ja enemmän omaan ateljeehensa. Mutta kuten kirjassa sanotaan, perhe on kuin jonkinlainen palmikko - sen jäljet näkyvät ihmisessä aina. Niin myös Mercyn, niin hänen lastensa ja hänen miehensäkin. 

Ah! Rakastin tätä kirjaa! Rakastin avioliittokuvasta ja perheen dynamiikan kuvausta. Niin rehellistä ja avointa. Tarkkaa, kaiken huomaavaa, inhimillistä, ihastuttavan epätäydellistä. Ihmisluonteen kuvauksessa on jotain samaa kuin vaikkapa Elizabeth Stroutilla. Miten mahtavan uskottavia henkilöt ja heidän tunteensa olivatkin! Ja heidän perhesuhteensa kaikkine velvollisuuksineen, kiintymyksineen, kaipauksineen, hienotunteisuuksineen. Niin tuttua, niin hienosti kuvattua. Anne Tyler on myös ajankohtaisuuden vankalla aallonharjalla tämän kirjan parissa, loppuosan nykyhetkessä pandemia rajoituksineen ja suojautumisineen on kiinteästi mukana elämässä. Toisaalta taas viehätyin varhemipien aikojen kuvauksesta kaitafilmeineen päivineen.

Kuten voi arvata, suosittelen tätä ihastuttavaa kirjaa täydestä sydämestäni!


★★

perjantai 10. helmikuuta 2023

Ann-Luise Bertell: Ikuinen kaipuu

Ann-Luise Bertell: Ikuinen kaipuu
Kustantaja: Tammi, 2022
Alkuteos: Glöm bort din saknad, 2022
Suomentanut: Vappu Orlov
Sivuja: 237


Ikuinen kaipuu on viimeinen osa Bertellin Botnia -sukutrilogiaa. Nämä suomennettiin hieman käänteisessä järjestyksessä, sillä sarjan toinen osa suomennettiin ensimmäisenä. Sen lukemisesta itselläni onkin jo sen verran aikaa, että nyt houkuttaisi palata siihen uudestaan tämän uusimman jälkeen muistelemaan, keistä siinä nyt kerrottiinkaan. Sarjan ensimmäinen osa, Ikävän jälkeen, on mielestäni kaikkein paras, se kosketti eniten.

Tässä trilogian päätösosassa minäkertojana on Marlene, toinen kaksosista. Ikävän jälkeen -kirjassahan saimme seurata kaksosten äidin tarinaa, heidän lähtöään Suomesta. Nyt he sitten palaavat takaisin Vöyriin, eletään 50-lukua. Paluu osoittautuu jossain määrin pettymykseksi, uusi elämä ei avaudukaan niin kuin he olivat kuvitelleet. Lisäksi kyläläiset suhtautuvat melko nuivasti ulkomailta tulleisiin hienoihin ihmisiin hienoine vaatteineen. Marlene itse on alkavan murrosiän myllerryksessä.

Omaa lukukokemustani hieman laski ihan puhdas mieltymysasia: lapsikertojat eivät yleisesti ole jostain syystä koskaan itselleni niin kovin läheisiä. Ehkä aikuiskertojaan on helpompi samastua? Aikuisten mielenliikkeet tarjoavat erilaista kosketuspintaa? Olen myös miettinyt, että jos ajatellaan esimerkiski 9-vuotiaan maailmankuvaa, kielestä ja ajatuksesta täytyy jossain määrin väkisinkin tinkiä, koska eihän sen ikäisellä ole samanlaista kykyä sanottaa tunteitaan ja ajatuksiaan kuin aikuisella. Kirjassa oli myös melko paljon sen kokoonsa nähden murrosiän fyysisten muutosten ruotimista,mikä ei ehkä vain aiheena juuri nyt erityisemmin kosketa.

Ikuinen kaipuu kyllä osottaa sen, että Bertell on taitava kertoja, erinomainen ajankuvaaja. Ehdottomasti suosittelen tätä Botnia -trilogiaa, se on kokonaisuutena hieno lukukokemus.


★★★ -