sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen
Kustantaja: Tammi, 2022
Alkuteos: Vi for upp med mor, 2019
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 332


Sanottakoon heti alkuun: tässä minun tämän kirjakevään odotetuin kirja. Vuosi sitten ilmestynyt, sarjan ensimmäinen osa Lähdin veljen luo, oli yksi viime vuoden kirjakohokohdista ja annoinkin sille eniten ääniä Blogistanian Globaliassa. Lukukokemus oli aivan uniikki ja mieleenpainuva. Vielä vuotta myöhemmin kirja on mielessäni selkeänä.

Viedään äiti pohjoiseen jatkaa luontevasti edellisen kirjan tarinaa. Äitimuori on kuollut ja nyt hänen kaksi elossaolevaa lastaan, kirjan päähenkilö Jana sekä hänen veljensä Bror lähtevät toteuttamaan äidin viimeistä toivetta ja viemään häntä hautapaikalleen äidin kotikonnuille pohjoiseen. Jos näiden kaksossisarusten kotipaikkakunta Smålanger on jonkinlainen tuppukylä, ei tämä äidin kotipaikkakaan erityisen häävi ole. Kylässä kaikki tuntevat toisensa, mahdollisuuksia on vähän. Kylää hallitsee vahva uskonnollisuus ja yhteisöön kuuluvat myös äitimuorin sukulaiset. Tyypilliseen tapaan he toivottavat Janan ja Brorin avosylin tervetulleeksi, tosin sillä lisäehdolla että hekin liittyisivät yhteisöön mukaan. Siellä olisi tarjolla niin ystävyyttä, työtä ja rakkauttakin. Juuri sitä mitä kaksosilta vähän puuttuukin.

Jana ja Bror asettuvat toistaiseksi ainakin pohjoiseen oleskelemaan. Ohan heillä siellä jopa omaisuuttakin, nimittäin äitimuorin omistuksessa oleva talo, jossa harmikseen asuu kyllä sukulaisia, joilla ei ole aikomustakaan muuttaa pois. Jana tutustuu serkkuunsa, etsii töitä ja saa selville äidin ja äidin puolen suvun vaiheita. Kaikki on hirvittävän karua, ihmiset ovat hirvittävän karuja. Tämä varmaan on yksi kirjan ansioista, on varsin virkistävää (tämä termi on ehkä tässä yhteydessä vähän väärä, varsinaisesta virkistyksestä ehkä ei voi puhua) lukea  realistista ja hyvin uskottavaa kuvausta muistakin kuin keskiluokkaisista ihmisistä kuitenkaan ilman, että se olisi se varsinainen juttu ja mässäilyn aihe. Ja uskonnollisen yhteisön kuvaus on toki myös kiinnostavaa. Kaikki on kiellettyä, kaikkeen on vastaus jumala. 

Karin Smirnoff käyttää kirjoissaan kieltä, jonka veroista en ole kuunaan mistään lukenut. Samaan tapaan kuin edellisessäkin, varsinaiset oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöt on unohdettu ja se on aivan olennainen osa tarinaa mielestäni. Smirnofilla on oiva taito sanoittaa, olla avoin ja rehellinen. Kirja on raju, rujo, mutta hienoisia mustan huumorin pilkahduksiakin on havaittavissa. Niin, ja ennen kaikkea kirja on harvinaisen onnistunut, inhimillinen kuvaus elämästä ja kaksosten äitinä sydäntäni lämmittää myös kaksosuuden luonnehdinta; kuinka nämä kaksi kaksosta ovat omat erilliset ihmisensä, mutta kuitenkin jollain selittämättömällä tavalla samaa ja yhtä. Osat toisiansa. Tässäkin on syytä vielä lisäksi mainita, että kirjan suomennos on myös varsinainen taidonnäyte, tämän tyyppisen tekstin suomentaminen ei voi olla kovin yksinkertaista. Kirja jäi lopuksi melko erikoiseen kohtaan, odotan suurella innolla seuraavaa osaa ja ilokseni huomasin, että kirjasta lienee tekeillä myös tv-sarja.



★★★★