tiistai 28. tammikuuta 2020

Domenico Starnone: Kepponen

Domenico Starnone: Kepponen
Kustantaja: Wsoy, 2019
Alkuteos: Scherzetto, 2016
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Sivuja: 238

Oli vähällä että tämä ihastuttava pieni kirja olisi mennyt minulta tyystin ohi. Minulle tuli eräänä päivänä mieleeni kirjailijan aikaisempi suomennos, Solmut, josta pidin oikein kovasti. Aloin miettiä, että onko kirjailijalta tullut muita suomennoksia ja kappas, oli. Vieläpä viime vuonna! 

Kepponen on yhtä hyvä kuin Solmutkin, joten onneksi löysin sen. Se kertoo ikääntyneestä leskeksi jääneestä taiteilijamiehestä, joka puoliksi tahtomattaan pestautuu hoitamaan nelivuotiasta tyttärenpoikaansa muutaman päivän ajaksi. Tämä muutama päivä on täynnä yllätyksiä: niin kertojasta itsestään, tuosta pienestä pojasta, ja oikeastaan koko elämästä ja se jäänee päähenkilölle käänteentekeväksi ajankohdaksi. 

Kovin paljoa en halua paljastaa juonesta, vaikka ei tämä suoranainen juonivetoinen kirja ole. Tärkeintä tässä kirjassa on syvälliset kysymykset, itseensä meneminen ja itsensä tunteminen sekä tietysti sukupolvien kohtaaminen. Kieli on oivaltavaa ja kaunista ja päähenkilö on luotu kertakaikkiaan kiinnostavaksi ja monisyiseksi, sekä niin kovin ymmärrettäväksi ja inhimilliseksi. 

Toivottavasti Starnonelta saadaan vielä lisää luettavaa!


★★★★ ½

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Ina Westman: Henkien saari

Ina Westman: Henkien saari
Kustantaja: Kosmos, 2018
Sivuja: 234

Henkien saari päätyi luettavakseni käytännössä vain ja ainoastaan sattumalta: nappasin sen summan mutikassa kirjaston hyllystä. Aihe viehätti, koska saaristossa ja siellä asumisessa on jotain hyvin kiehtovaa. Kirjailija oli minulle entuudestaan vieras, joten miksipä ei.

Kirjan keskiössä on Emma, hänen miehensä Joel ja adoptoitu lapsensa Fanni. He viettävät kesää karuissa oloissa saaristossa. Joel on hyvin ekologisesti periaatteellinen opettajamies ja kyllä Emmakin hänen arvojaan jakaa, joskaan ei ihan samanlaisella vimmalla. Kirja pureutuu Emman ja Joelin parisuhteen dynamiikkaan, heidän murheisiinsa ja vaikeuksiinsa. Kirja on myös puheenvuoro luonnon ja suvaitsevaisuuden puolesta. Emma näkee ja kuulee asioita, joita muut eivät. Miksi? 

Aivan erityisesti kirjassa pidin parisuhdekerronnasta ja siihen liityvistä oivista ja tarkkanäköisistä huomioista. Kirja toimi niiltä osin kuin paraskin vertaistuki - ei se helppoa kenelläkään ole. Toisaalta mitään ei esitetty täysin mustavalkoisena; vaikeuksienkin takana rakkaus toista kohtaan voi olla kovaa ja muuttumatonta kuin kallio. Kertojaäänenä on lyhiden kappaleiden ajan myös Fanni. Yleensä en lapsikertojista kovin perusta, en ehkä tässäkään rakastunut niihin ihan niin paljon kuin uskoisin monen lukijan tekevän. Koska olivathan ne hyviä: lapsen ajatusmaailmaa kuvattiin niin herkästi ja koskettavasti! En tiedä, miksi en vain osaa ihastua täysin. 

Kokonaistunnelma, joka kirjasta jäi oli rauhallinen, toiveikas. Kirjailija käytti niin kaunista kieltä, että sitä oli ilo lukea. Henkien saari on yhtä aikaa koskettava ja maaginenkin. Henkilöt olivat onnistuneita ja heitä kaikkia oli varsin helppo ymmärtää. Asioilla on aina niin monta puolta. 


★★★★ +

maanantai 13. tammikuuta 2020

Heidi Köngäs: Mirjami

Heidi Köngäs: Mirjami
Kustantaja: Otava, 2019
Sivuja: 347

Vuonna 2017 ilmestynyt Mirjamia edeltänyt Sandra oli minulle sen vuoden parhaimpia, ellei paras, lukemani kirja. Yksinkertaisesti vain rakastin sitä - siinä oli ihan joka palanen kohdallaan. 

Ja kyllä oli myös Mirjamissa! Tarina jatkuu samojen henkilöiden osalta, aikaa on kulunut. Sandra jää tässä taka-alalle ja pääosan ottavat Sandran tyttäret, etenkin Mirjami, mutta myös Annikki ja Soili pääsevät säännöllisesti ääneen. 

Eletään toisen maailmansodan synkkiä vuosia. Rakkaita ihmisiä kaatuu sodassa, kaikesta on pula, kaikki on vaikeaa. Sandran lapset kuitenkin rakastuvat, saavat lapsia, pettyvät, pelkäävät ja toivovat. Mirjami henkilönä on kaikessa vähäeleisyydessään jotenkin sydämeenkäyvä - niin vähään hän on tyytyväinen ja monen asian kanssa hän joutuu kipuilemaan. Oma sydämen valittu asuu kaukana, sairastaa ja on etäinen. Elämä on varsin kovaa keskellä sodan pauhujen ja kotijoukotkin joutuvat venymään ja paiskimaan töitä hartiavoimin, vaikkeivat varsinaisella sotatantereella olekaan. 

Parasta Heidi Köngäksen kirjoissa on hänen upea kielenkäyttönsä! Se on jotenkin niin kaunista ja ymmärtäväistä. Ei ollenkaan hankalaa tai kikkailevaa. Minusta on todella kiehtovaa lukea arjen kuvausta vanhoilta aloilta, ei voi kun ihmetellä, kuinka sen ajan ihmiset selvisivät. Köngäs on taatusti tehnyt myös valtavasti taustatyötä kirjojensa eteen.

Rakastin Mirjamiakin, en ehkä ihan niin sataprosenttisesti kuin Sandraa, mikä ehkä johtui vain ja ainoastaan siitä, että Mirjamissa on enemmän ihmissuhdekuvausta kun taas Sandrassa enemmän keskityttiin arjessa selviytymiseen. Mutta kyllä tämä viime vuoden parhaimmistoon silti nousee - ja Heidi Köngäs on kyllä kiistatta kotimaisen kirjallisuuden suosikkini.



★★★★★ -


perjantai 3. tammikuuta 2020

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Kustantaja: Tammi, 2019
Alkuteos: Anything Is Possible, 2017
Suomentanut: Kristiina Rikman
Sivuja: 261

Elizabeth Stroutin edellinen suomennos Nimeni on Lucy Barton oli oikein hyvä, joskaan ei ihan täydellinen, lukukokemus. Vähän empien tartuin kirjailijan uuteen novellikokoelmaan, koska en yleisesti ole kovinkaan suuri novellien ystävä - tai ainakin harvemmin hakeudun niiden pariin. Mutta turhaan emmin, pidin tästä melkein enemmän kuin Nimeni on Lucy Bartonista

Kirjan kaikki novellit sijoittuvat samaiseen pikkukaupunkiin, Amgashiin. Monet niistä kytkeytyvät myös Lucy Bartoniin jotenkin. Toisessa novellissa ollut sivuhenkilö saattoikin olla seuraavan novellin päähenkilö - pidin erityisesti tästä että samoja tilanteita katsottiin eri henkilöiden silmin! Kirja olisi periaatteessa voinut olla ihan perinteinen romaanikin ja jokainen novelli vaan kirjan eri luku. 

Novellien henkilöt olivat kaikki mielestäni omilla tavoillaan kiehtovia, melkein jokaisella oli joku oma salaisuus, roso pinnan alla. Jokaisella oli inhimilliset heikkoutensa ja henkilökohtaiset taistelunsa. Heihin oli helppo samastua, heitä oli helppo sääliä ja heitä pystyi ymmärtämään. Kiinnostavaa oli, kuinka eri henkilöt voivat nähdä niin eri tavoin eri asiat ja ihmiset! Toisiin novelleihin tykästyin hienoisesti enemmän kuin toisiin, mutta vaihtelu oli aika hienoista. Pääasiassa novellit olivat hyvin tasalaatuisen mainioita! Suosittelen!


★★★★ +