Kustantaja: Tammi, 2022
Alkuteos: Oh William!, 2021
Suomentanut: Kristiina Rikman
Sivuja: 226
Elizabeth Strout on epäilemättä yksi tämän hetken suosikkikirjailijoitani. Toivon kovasti että hän jatkaa kirjoittamista vielä kauan! Suosikkini on ollut ehkä Olive Kitteridge, mutta kyllä Voi William! oli myös varsin mainio kirja.
Kirjassa päästään jälleen jo aiemmasta kirjasta tutun Lucy Bartonin pariin. Strout on aiemminkin ottanut kirjoihin mukaan henkilöitä aiemmista kirjoistaan ja tämä toimiikin vallan mainiosti. Lucystä en muistanut enää kovin paljoa, muistan että Nimeni on Lucy Barton -kirja kertoi hänen sairaalajaksostaan ja äitinsä kanssa jutustelusta. Nyt Lucy toimii kertojana ja pääkohde kerronnalle on hänen entinen miehensä William.
Ote ja henki kirjassa on stroutmaisen lempeä, henkilöihinsä myötätunnolla ja ymmärryksellä suhtautuva. Se että Williamia seurataan ja katsotaan hänen entisen rouvansa silmin on mielestäni raikas ja onnistunut kerrontatapa. Molemmat ovat menneet elämässään jo eron jälkeen eteenpäin, on uusia kumppaneita. Silti Lucyn ja Williamin välille on jäänyt poikkeuksellinen yhteys, mutta missään siirapissa ei sentään uida. Lucy hermostuu välillä Williamiin, hänen lapsellisuuteensa, huvittavuuteensa. Mutta hän tuntee Williamin hyvin, tietää hänen tapansa ja oikkunsa ja suhtautuu niihin varsin myötämielisesti ajatellen "Voi William!". Kirjassa Lucy ja William lähtevät muutamien sattumusten jälkeen yhteiselle matkalla josta seuraa muutamia sattumuksia lisää.
Pidin kirjasta, sen tunnelmasta, sen tyylistä. Pidin henkilöistä, he ovat niin kovin inhimillisiä. idin kirjan avioliittokuvauksesta, elämänkuvauksesta. Kirjasta jäi hyvä ja lämmin olo.
★★★★ +
