Kirsi Ranin: Lukupiiri

Kirsi Ranin: Lukupiiri

Kustantaja: Nemo, 2021

Sivuja: 220

Mahtavaa, kirjamaailmassa on todellakin täytetty taas yksi aukko: lukupiireistä on julkaistu oma kirja. Kirjailija, Kirsi Ranin, pitää myös ihastuttavaa Kirsin Book Club -kirjablogia. Lukupiiri -kirja on kattava ohjeistus siihen, miten lukupiiri perustetaan ja miten sitä käytännössä toteutetaan. Se myös kertoo lukijalle, miksi lukupiiri kannattaa perustaa. Mistä jäseniä lukupiiriin? Missä lukupiiriä voi pitää? 

Kirjan taitos ja ulkoasu on selkeä ja helppolukuinen. Luvut ovat jäsennelty oivallisesti ja kaikki on otettu huomioon: jopa lukupiiritarjoilut on nostettu esille, eikä suotta. Se ei ole suinkaan kovin pieni osa lukupiiri-istuntoa! Aivan erityisen oivallinen on selkeisiin kategoriohin jaoteltu kirjavinkkilista. Listattuna löytyy monenmoisen genren kirjoja, mistä varmasti moni lukupiiri hyötyy. Totuus on kuitenkin, etteivät kaikki, hyvätkään kirjat, ole välttämättä hyviä lukupiirikirjoja. Toisaalta taas itselle ei niin mieluisa lukukokemus voi toimia lukupiirissä mainiosti ja herättää paljon keskustelua. 

Tämä viehättävä teos sai minutkin kaipaamaan lukupiiriä ja muistelemaan lämmöllä lukupiiriä, johon joskus kuuluin. Toivottavasti vielä joskus olisi mahdollisuus osallistua ihan oikeaan lukupiiriin - harva asia on niin arvokasta kuin päästä keskustelemaan kirjoista, siitä rakkaimmasta harrastuksesta, jonkun hengenheimolaisen kanssa ♥.

Hanna Ryti: Eron kuvia

 

Hanna Ryti: Eron kuvia
Kustantaja: Siltala, 2021
Sivuja: 264

Hanna Ryti on minulle uusi tuttavuus. Tässä uusimmassaan hän kuvaa keski-ikäisen tai ainakin keski-ikää lähestyvän pariskunnan eroa ja matkaa siihen. Aihe on haastava, koska siitä on vaikeaa kirjoittaa jotain, mitä ei olisi kirjoitettu, sanoa jotain mitä ei olisi jo sanottu. Lähiaikoina lukemistani kirjoista ehkä eniten tulee mieleen Saara Turusen Järjettömiä asioita. Sanoisin, että Ryti on kuitenkin onnistunut hyvin haasteessa ja kirja pitää lukijan hyvin otteessaan.

Kirjaa kertoo kaksi ihmistä, pääasiassa perheen äiti, mutta isäkin pääsee kertojaäänenä kuuluviin säännöllisesti. Lukujen välissä tutkitaan ikään kuin valokuvia heidän elämänsä ja parisuhteensa varrelta. Tämä kahden kertojaäänen vaihtelu toimi hyvin ja muistuttaakin oivasti lukijaa siitä, kuinka asioilla on niin monta totuutta kuin on kokijaakin. Ja jopa pitkässäkin parisuhteessa, jossa molemmat kuvittelevat tuntevansa toisen läpikotaisesti, saattaa kuitenkin tulla tehneeksi toisesta tulkintoja ja päätelmiä, jotka eivät olekaan totta. Kirja muistuttaa siitä, että ero ei ole vain ero, se on iso risteys, jonka haarat ulottuvat moneen ihmiseen ja vaikuttaa niin moneen asiaan.

Kieli kirjassa on sopivan helppolukuista, mutta ei kuitenkaan höttöistä, eikä kirja ole viihteellinen. Mielestäni tunnetiloja, ylä- ja alamäkiä osataan sanoittaa taitavasti - myös arempia ja tabuina pidettyjä ajatuksia käsitellään rohkeasti. Uskon että Eron kuvia toimii kirjana niin parisuhteessa oleville, eroa harkiseville, eroaville ja joskus eronneille. Eli siis oikeastaan melkein kenelle vaan ja samastumiskohteita on helppo löytää. Kirja kuvaa niin osuvasti sen tyyppisiä parisuhdeongelmia, joita on varmasti kaikkien ollut elämässään hankala välttää sekä käsittelee kiinnostavasti myös lapsuuden vaikutusta myöhempiin ihmissuhteisiin. Ja kaikenlisäksi se voi tuoda myös lukijalle lohtua, monen karikon jälkeen on kuitenkin edelleen mahdollista saapua juuri siihen oikeaan satamaan.

★★★★

Miriam Toews: Naiset puhuvat

 

Miriam Toews: Naiset puhuvat
Kustantaja: S&S, 2021
Alkuteos: Women Talking, 2018
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivuja: 232

Naiset puhuvat vaikutti aiheen perusteella kiinnostavalta ja eksoottiselta. Tällaisistä pienistä, erikoisista uskonnollisista yhteisöistä ei tule suinkaan liikaa luettua. Mennoniitoista en ole koskaan kuullutkaan. Ajatus pienestä ja salaisesta naisten kokoontumisesta on kiehtova.

Tapahtumat sijoittuvat Molotschna -nimiseen paikkaan, joka on varsin mielenkiintoinen miljöö. Kirjan nimi, Naiset puhuvat, kuvaa kyllä melko kattavasti kirjan sisällön: siinä tosiaan naiset puhuvat oikeastaan koko kirjan verran. Pieni porukka naisia on kokoontunut yhteen ja he pohtivat että lähtevätkö he yhteisöstä vai jäävätkö he. Tämän aiheen ympärillä kirja kiersi käytännössä koko ajan, jopa toistoksi asti. Kyllähän tämä pienen jännitysasetelman kirjaan toi, että mihin naiset nyt sitten päätyvät, mutta kokonaisuutena lukukokemusta häiritsi eräänlainen kapeus. Yhteisöstä ja ympäristöstä olisin lukenut mielelläni enemmänkin. En varmasti ole ainoa lukija, joka kirjan luettuaan päätyy nettiin tutkimaan, että mikäs tämä tällainen juttu oikein onkaan. Myös henkilöihin olisin halunnut vielä paremmin tutustua, nyt nimet jäivät melko sekavaksi sumpuksi enkä aina meinannut olla oikein kärryillä, että kuka on kuka. Kertojana kirjana toimii muuan nuorukainen, August Epp. Tapahtumat on saatava kirjatuiksi, mutta naiset eivät osaa kirjoittaa. August kertojaäänenä toimi mielestäni hyvin ja ikään kuin avasi lukijan maailmaa lisää.

Kirjan mahdottoman mielenkiintoinen aihe jäi myös hieman melko raskassoutuisen luettavuuden alle. Minulla meni monta päivää lukea tämä pienehkö kirja ja lukeminen tuntui hitaalta ja työläältä. Mutta oli kirjassa hyvääkin: se on tärkeä puheenvuoro alistuksen ja naisten aseman puolesta. Tällaiset pienet suljeutut yhteisöt voivat luoda melko otollisen maaperän aivan omien lakien noudattamiseen. Tärkeää, että joku avaa suunsa ja samalla lukijoiden silmät. Onhan se järkyttävää, että moista voi tapahtua tässä ajassa, mitä elämme nyt ja kuinka tietämättömiä nämä naiset muusta maailmasta ovat. Kaikista kauheuksista huolimatta naisissa elää lämpö, niin toisiaan kuin lapsiaankin kohtaan ja dialogi saa myös surkeuksien keskellä iloisia huumorinpilkahduksia. Kansiliepeen perusteella tästä on tekeillä elokuvakin ja sen aion ehdottomasti katsoa!

★★ ½