Kansi: Jenni Saari
Sivuja: 301
Kuolema Ehtoolehdossa kiinnitti heti huomioni uutuuskatalogissa. Palvelutaloon sijoittuva dekkari! Mahtavaa! Aihe veti puoleensa minua ehkä senkin takia, että olen itse joskus työskennellyt vanhainkodissa. No, varsinaisesti odotukseni eivät ehkä ihan täyttyneet. Kyseessä ei varsinaisesti ole jännityskirja (eikä sitä näköjään sellaiseksi ole edes luokiteltu, kunhan vain luulin niin), vaan pikemminkin humoristinen teos, jossa keskitytäänkin paljon hupaisiin vanhojen rouvien sattumuksiin. Vaikka tapahtuuhan Ehtoolehto -nimisessä palvelutalossa kummia. Vanha mies joutuu hyväksikäytetyksi, kokki kuolee hieman epämääräisissä olosuhteissa, johtaja yrittää keplotella ja suunnittelee ikävyyksiä asukkaiden päänmenoksi. Päähenkilö, vanha rouva nimeltään Siiri, huomaa kuitenkin juuri ja juuri ajoissa että hänkin on joutumassa juonittelun kohteeksi ihan niin kuin paras ystävänsä Irmakin...
Kirja on melko kantaaottava ja riveiltä
paistaa kritiikki nykyistä vanhustenhoidon tasoa kohtaan. Vaikka
kritiikki varmasti paljolti aiheellista onkin, oli se mielestäni
kuitenkin aivan liian kärjistettyä ja ongelmia oli kirjankin
päähenkilöillä vähän koko ajan. Jatkuvasti he joutuivat
heitteille, heistä eivät välittäneet tuon taivaallista niin omaiset
kuin yhteiskuntakaan. Tarjoilija kieltäytyy kahvilassa kantamassa
tarjotinta pöytään, palvelutalon johtaja kohauttaa olkiaan ja
poistuu paikalta vanhuksen menettäessä vieressä tajuntansa. Vaikka
kirja sisälsikin ihan kiinnostavaakin pohdintaa vanhenemisesta ja
elämästä yleensäkin, sai tuo ongelmilla paistattelu ainakin minut
välillä vähän huokailemaan.
Kuolemaa Ehtoolehdossa vaivasi
mielestäni myös monenmoinen epäuskottavuus. Henkilöt olivat
hieman epäonnistuneita (ehkä lukuunottamatta Irmaa ja Siiriä) ja
kärjistettyjä, erityisesti palvelutalon johtaja, Irman tytär ja
toisaalta myös outo motoristi Mika, joka ykskaks vain ryhtyy
tuntemattomien vanhusten edunvalvojiksi hyvää hyvyyttään. Niin
ikään monia tapahtumia sekä vanhusten hoidon arjen kuvaamista
häiritsi tuo epäuskottavuus.
Totaalisen huono kirja Kuolema
Ehtoolehdossa ei kuitenkaan missään nimessä ollut, sillä oli
ehdottomasti hetkensä ja huumori oli paikka paikoin ihan osuvaa.
Lukeminen oli kesäisen kepeää ja helppoa, ja kirja toimi
ehdottomasti paahteisella rannalla ajankuluksi. Luin muuten, että kirjasta on ostettu elokuvaoikeudet. Elokuvaa kiinnostuksella odotellessa!
★★ ½