Mattias Edvardsson: En sano sanaakaan

Mattias Edvardsson: En sano sanaakaan
Kustantaja: Like, 2024
Alkuteos: Lova mig tystnad, 2023
Suomentanut: Hanna Arvonen
Sivuja: 329

Mattias Edvardssonin lokeroisin kyllä keskitasoa paremmaksi jännärien kirjoittajaksi. Olen lukenut häneltä kaksi kirjaa aiemmin ja molemmista pitänyt kovin. Tässä uusimmassa oli ehkä jotain samaa kuin Aivan tavallinen perhe -kirjassa - ainakin molemmissa melko tavallinen pehre-elämä on keskiössä. Asetelma mielestäni onkin se koukutus: kirjassa ei ole mitään yliluonnollista tai kaukaa haettua vaan ne ovat tavallisen elämän ytimessä. Ehkä näin voisi tapahtua kenelle vain?

Kirja seuraa kahta perhettä: Jarin ja Marian keskiluokkaista elämää kahden teinityttären Amandan ja Isabellan kanssa sekä hieman vaatimattomammissa oloissa elävien Sashon ja Lindan elämää poikansa Nikon kanssa. Perheillä on yhteistä historiaa ja he jakavat myös nykyistä: Amanda ja Niko seurustelevat ja sitten Amanda löytyy surmattuna. Kuka on syyllinen tämän kauniin nuoren tytön kuolemaan?

Kirjassa on palaset kohdallaan. Minä ainakin aloin yksitellen epäillä useampaakin henkilö - tuon sen on pakko olla! Ja sitten katseeni kääntyikin jo seuraavaan epäilyyn. Melko tyypillinen kahden aikatason ratkaisu toimii tässä kiinnostavana houkuttimena. Henkilökuvaus onnistuu, kirja pitää mukanaan, loppuratkaisu on yllättävä. Edvardsson kuvaa taitavasti ihmissuhteita, niiden mutkia ja kiemuroita. 

★★★★ +

Patricia G. Bertényi: Kaikki ovat sokeita

 

Patricia G. Bertényi: Kaikki ovat sokeita

Kustantaja: Tammi, 2024

Sivuja: 431

Viime aikoina olen rypenyt jonkin asteisen lukujumin kourissa, mutta siihen taitaa olla usein parasta lääkettä sujuvalukuiset ja tapahtumarikkaat kirjat. Kaikki ovat sokeita osui siis juuri oikeaan paikkaan! Toki kiinnitin huomioini myös sairaalaympäristöön ja kiinnostuinkin nopeasti tästä uuden sarjan aloittavasta jännäristä.

Heti alkuun sanottakoon että turkulainen kirjailija on tehnyt omaperäisen ratkaisun sijoittaa kirja tulevaisuuden Turkuun. Turussa asuneena nämä visiot jostain syystä häiritsivät välillä - tai ehkä pikemminkin merkitys tästä valinnasta ei auennut. Ehkä olisin mieluummin vain lukenut nyky-Turun kuvausta. 

Lukiessa huomaa nopeasti että kirjailija on  lisäksi myös hoitoalan ammattilainen ja jossain määrin sairaalamaailmaa tunteva lukija ei ainakaan kiinnittänyt huomiota mihinkään epäkohtiin. Päinvastoin, kirja kuvaa hyvin sairaaloiden hierarkiaa, työntekijöiden kiirettä ja muita paineita. Pidin lähtökohdasta, jossa kaikille niin näkymätön laitoshuoltaja alkaa kiinnittää huomioita outoihin asioihin ja pian epäilijöihin liittyy myös osaston sairaanhoitaja Dani. Laitosuoltaja Janka on kaikkinensa kiinnostava henkilö, josta mielelläni luen jatkossa lisää ja ajatus tarkkailevasta ja joka paikassa näkymättömänä kulkevasta laitoshuoltajasta on ovela. Saavathan he toki joitain asioita ja tietoja käsiinsä hieman helposti, mutta toki juonen etenemisen kannalta moiset ratkaisut ovat välttämättömiä. Ja pian alkaa tapahtua lisää ja lukija voi vain arvuutella syyllistä ja motiivia. 

★★★★ +