perjantai 20. huhtikuuta 2018

Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
Kustantaja: Into, 2018
Alkuteos: Århundradets kärlekskrig, 2016
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivuja: 173

Kun sain käsiini tämän Vuosisadan rakkaussodan oli ensimmäinen ajatukseni että olisi varmaan korkea aika lukea Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina. Tämä klassikko on minulla edelleen lukematta. Vuosisadan rakkaussota on saanut kyseisestä kirjasta jonkinlaista eliksiiriä ja kirjan nimi ainakin mielestäni aika oivaltava.

Kirja on kirjoitettu melko erikoiseen muotoon. Se sisältää käytännössä pelkästään vuoropuhelua, välillä mies sanoo jotain ja välillä nainen. Keitä nämä ovat? Taustoja, ympäristöä tai muuta ei juurikaan valoteta. Kirja on vähän kuin runomuotoinen ja joitain kohtia voisikin poimia ihan itsenäisiksi runoiksi. Kokonaisuus ehkä vähän hämmensi minua kuitenkin.

Vuosisadan rakkaussodassa on ehdottomasti ansionsa. Se syväluotaa parisuhteen ahdingon ytimeen ilman tabuja ja estoja välillä aika oivaltavasti. Ainakin minussa kirja sai aikaan pieniä hymähtelyjä, nyökyttelyä, vertaistukea ja toisaalta taas sääliä ja empatiaa. Kirja ei asetu kummankaan puolelle, lukijana minä ainakin tunsin laajan kirjon erilaisia tuntemuksia kirjan miestä ja naista kohtaan. 

Silti kirja meni minulta ehkä vähän ohi. Olin ehkä liian sivistymätön tälle, koska kirja sisälsi paljon erilaisia viittauksia niin Shakespeariin kuin raamattuunkin ja niistä iso osa viuhui yli kirjallisen perehtymiseni. Olisin ehkä kaivannut tarinaan jotain draaman kaarta, nyt kirjaa vaivasi ehkä jonkinasteinen tasapaksu toistaminen eikä loppukaan oikein tarjonnut mitään huipennusta. 

Kenelle tätä suosittelisin? Aviokriisiä läpikäyvälle ja aviokriisiä läpikäyneelle, ehkä keskimääräistä sivistyneemmälle lukijalle. Tällä tarkoitan sitä, että tämä kirja ei ehkä ole nappivalinta "keskiverto peruslukijalle", joka lukee vuoden aikana muutaman kirjan. Ehkä palaan tähän joskus vielä oikein ajatuksen kanssa!



★★ 


Muita lukeneita:  Kulttuuri kukoistaa, Reader, why did I marry him?

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
Kustantaja: Otava, 2018
Alkuteos: Det var vi, 2017
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivuja: 224

Otavan kirjaston kirjoja luen kyllä vuodesta toiseen aina mielelläni, siihen voi ehdottomasti luottaa. Lähes poikkeuksetta sarjan kirjat ovat ainakin hyviä, usein erinomaisia. Olimme kerran kuului jälkimmäiseen, kirja oli kyllä erinomaisen hyvä! Mikä pienen pieni helmi, vain 200 -sivuinen, mutta niin kokonainen ja upea!

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Nahid, joka on syntynyt ja kasvanut lapsuutensa Iranissa, mutta paennut sieltä miehensä ja ainokaisen lapsensa kanssa Ruotsiin. Iranissa olot olivat levottomuuksien takia ankeat ja murheelliset. Ruotsissa on mahdollisuus uuteen alkuun ja uuteen elämään, joskin menneisyyden taakkia ei niin vain karisteta. Nykyhetkessä Nahidin tytär Aram on jo aikuinen ja Nahid itse sairastuu syöpään varsin epätoivoisin ennustein. Lääkäri povaa jopa vain puolen vuoden jäljellä olevaa elinaikaa. 

Kirjassa on paljon ansioita. Yksi niistä on erinomainen henkilökuvaus, mielestäni päähenkilö on aivan mahtava kaikkine lakonisine ajatuksineen! Toisaalta hän ei missään nimessä ole yksipuolisesti sitä, vaan häneltä löytyy myös toinen puoli. Kirjassa kuvataan myös varsin ansioituneesti sairastumisen herättämiä tunteita ja sitä prosessia, mitä ihminen joutuu tälläisessä tilanteessa käymään läpi. Toisaalta myös menneisyyden muistelut ajoista Iranissa olivat todella kiinnostavia. Kerronnassa ei sorruttu onneksi sellaiseen murheellisuudella mässäilyyn. 

Olimme kerran on surullinen, vakava, toiveikas, tunteellinen, humoristinen, tunteisiin käyvä. Mitäpä sitä muuta voisi kirjalta toivoa?



★★★★★ -


Muualla: Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Nannan kirjakimara

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Heidi Köngäs: Sandra

Heidi Köngäs: Sandra
Kustantaja: Otava, 2017
Sivuja:285

Olen lukenut aiemmin kaksi Heidi Köngäksen kirjaa, Luvatun ja Dora, Doran ja molemmista olen pitänyt oikein paljon. Ja voi kyllä, niin pidin Sandrastakin! Täten voin kyllä ehdottomasti julistaa Heidi Köngäksen kuuluvan minun yhdeksi suosikkikirjailijakseni kotimaisista kirjailijoista! 

Sandra on kirjan nimi ja myös kirjan päähenkilön nimi. Välillä Sandran elämää seurataan nykyajassa lapsenlapsen näkökulmasta ja välillä taas Sandran itsensä kertomana (ääneen pääsee myös yksi sivuhenkilö). Eletään 1900 -luvun alkupuolta ja tarina piirtyy vahvasti Suomen sen hetkisten historian tapahtumien pinnoille. Eletään rankkoja aikoja niukkuuden ja sotien syövereissä.

Lukijalle kerrotaan kyllä myös Sandran elämän alkuhetkistä ja siitä, miten elämä hänet kuljetti Jannen vaimoksi. Kaikki näytti hyvältä: mies, oma torppakin ja lapsia syntyi. Vaan niin elämä käänsi täysin suuntansa, kun sodan lonkerot ulottuivat heidän elämäänsä vieden Jannen mukanaan sotien melskeeseen. Sandra jäi viiden lapsen, torpan ja kaikkien talon töiden kanssa yksin, ainoastaan Jannen vanhemmat jonkinlaisena apunaan. Elettiin todella todella kovia aikoja kuoleman pelko ja nälkä ikuisena seurana.

Kirja oli kaikessa murheellisuudessaan todella todella koskettava ja hieno! Sandran lapsenlapsi Klaara oli välillä kirjassa kertojaäänenä ja eli vahvasti isoäitinsä tarinaa ja niin elin kyllä minäkin. Tunnelma tuli myös minun tunnelmakseni ja tarina tuli kyllä aivan iholle. Kirja herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Itsekin äitinä tunsin valtavaa myötätuskaa ja -murhetta Sandran ja hänen kovan elämänsä puolesta. Toisaalta hänen valtava rohkeus ja vahvuus oli niin vertaansa vailla, että aivan kuin itsekin olisin vähän vahvistunut. Tarina kulkee jouhevasti, se on kiinnostava ja mukaansatempaava sekä valottaa lukijalle karua totuutta Suomen historian murheen vuosista. Lisäksi Köngäksen kieli on upeaa ja hänen kyky kirjoittaa samaan aikaan helppolukuista, mutta syvällisen kaunista tekstiä, on aivan erityistä. 



★★★★


Muita arvioita: Leena LumiKirja Vieköön!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

A. J. Finn: Nainen ikkunassa

A. J. Finn: Nainen ikkunassa
Kustantaja: Otava, 2018
Alkuteos: The Woman in the Window, 2018
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Sivuja: 461

Lähiaikoina onkin tullut luettua monta dekkaria, jonka nimessä nainen on yhdessä jos toisessakin paikassa. Nainen junassa, Nainen hytissä 10 ja nyt Nainen ikkunassa... Ja kyllä tämä viimeisin näistä oli paras!

Päähenkilönä kirjassa on Anna, lapsiin erikoistunut psykologi. Anna kärsii agorafobiasta eli niin sanotusta torikammosta tai julkisten paikkojen pelosta. Itse asiassa hän ei pysty lainkaan poistumaan kotoaan... Annalla on kyllä hoito menossa, niin lääkkeellinen kuin terapiakin ja pienin askelin hän yrittää voittaa pelkoaan. Valitettavasti toipumista ei ainakaan edistä lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttö, johon Anna jatkuvasti sortuu. Anna asuu yksin (tai no alivuokralaisen kanssa) ja elämä neljän seinän sisällä onkin melko yksitoikkoista. Ajanvietteenä hänellä on internet, elokuvat sekä ikkunasta naapurien seuraaminen. Yhtenä päivänä hän näkee ikkunasta raa'an murhan ja pian hän tulee sotkeutuneeksi yhä oudommiksi ja oudommiksi käyviin tapahtumiin...

Nainen ikkunassa on mielestäni keskivertoa parempi jännäri! Se on oikeasti jännä, yllättävä ja koukuttava. Päähenkilö kaikkine ongelmineen on mielenkiintoinen, enkä minä ainakaan aavistanut loppuratkaisua. Tarinan tunnelma tuli todella liki. Toki jotain pientä kliseistä kirjaankin mahtui, mutta kokonaisuutena lukukokemus oli varsin mainio. Kirjan sai luettua melko nopeasti vaikkei sivumäärä ihan pieni olekaan, mutta tarina on jaettu melko lyhyisiin lukuihin. Suosittelen! 



★★★★ ½


Muualla: Leena Lumi, Järjellä ja tunteella