torstai 19. helmikuuta 2015

Ian McEwan: Rannalla

Ian McEwan: Rannalla
Kustantaja: Otava, 2007
Alkuteos: On Chesil Beach, 2007
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 191

Koska edellinen lukemani kirja oli aavistuksen työläs luettava, niin ajattelin että nyt on vuoro jonkun takuuvarman. Siispä nappasin hyllystäni Ian McEwanin kirjan Rannalla, joka on odotellut lukuvuoroaan jo useamman vuoden. McEwanin voin kyllä sen kummemmin empimättä nimetä yhdeksi suosikkikirjailijakseni aiempien lukemieni perusteella. Olen lukenut häneltä Sementtipuutarhan, Lauantain ja Ikuisen rakkauden ja kaikki ovat tehneet minuun vaikutuksen. Tätä kirjoittaessani hoksasin myös, että jokainen on jäänyt minulle poikkeuksellisen hyvin mieleen. Hyvin tavallista on, että kirjat ja niiden tapahtumat painuvat vähitellen unholaan, mutta nämä kaikki ovat melko kirkkaina vielä muistissani, vaikka useampi vuosi onkin lukemisesta kulunut. Ja Rannalla otti ehdottomasti paikkansa tämän joukon jatkeena!

Tämä teos kertoo vain yhdestä pienestä hetkestä, erään vastanaineen parin hääyöstä. Tuo nimenomainen ilta pitää sisällään niin paljon jännitystä ja odotuksia, että ihan pienikin hennonohut särö siinä voi murtaa koko rakennelman. Myös Edwardin ja Florencen illan tunnelma on latautuneen tiivis. Määränpää on se yksi asia, mitä toinen heistä odottaa kuin kuuta nousevaa ja toinen taas kammoksuu ja pelkää. Miten tästä tilanteesta voi selvitä, että tämä hääyön hupentuma saa toisessa heistä aikaan vavisuttavia inhon ja kuvotuksen tunteita ilman että toinen edes on tiennyt siitä etukäteen?

Myös lukijan tunnelma on tiivis ja odottava - vaikkakin mielestäni paikoittain ailahteleva. Toiset luvut luin kuin ahmien, kun taas toiset, missä palattiin muistelemaan menneitä, tuntuivat hieman  verkkaisilta ja vähän jopa ylimääräisiltä. Minä ainakin vain paloin halusta saada tietää, miten tämä ilta päättyy, enkä niin olisi jaksanut keskittyä muuhun. Luulin arvaavani kirjan loppuratkaisun, mutta mitä vielä! Toisaalta, mitä muuta voi odottaa McEwanilta, tuolta tarkkanäköiseltä ja taitavalta kirjailijalta? Tottakai hän osaa lukijaa hieman eksyttää ja viedä harhapoluille! McEwanilla on myös hämmentävä taito tapahtumia ja hetkiä intensiivisen osuvasti, ja tekstistä on löydettävissä jopa hienoista huumoriakin, vaikka ei Rannalla mikään varsinainen hyvän mielen kirja olekaan. Mutta hyvä se on, erittäin hyvä ja herättää lukijan ajattelemaan sitä karua seikkaa, että yksi pieni valinta voi kääntää koko loppuelämän suunnan.

Todellista taattua McEwania!


 ★★★★ +


Muita lukeneita: Susa, Katja ja Leena Lumi

tiistai 3. helmikuuta 2015

Philippe Claudel: Varjojen raportti

Philippe Claudel: Varjojen raportti
Kustantaja: Otava, 2009
Alkuteos: Le rapport de Brodeck, 2007
Suomentanut: Ville Keynäs
Sivuja: 279

Sain eilen päätökseen Varjojen raportin ja ajattelin, että jos yön yli nukuttuani osaisin paremmin kirjoittaa jotain tästä lukukokemuksesta. Mutta mitä vielä! En edes tiedä, mistä aloittaisin.

No, kirja kertoo muukalaisvihasta, sodasta ja pelosta. Se kertoo mihin julmuuksiin tavallisetkin ihmiset ovat valmiita, kun ryhmän paine on suuri. Päähenkilönä on pienessä kylässä asuva mies, Brodeck, jolla on vaimo ja pieni lapsi. Sota on koetellut rankalla kädellä Brodeckia. Voisiko sanoa, että rankimmalla kädellä - Brodeck nimittäin joutui vangituksi keskitysleirillekin. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin sota on sodittu, vaikka muistot yhä vaanivat jokaisen kyläläisen mieltä. Kylään tulee outo mies, muukalainen, jollainen Brodeck tavallaan on myös. Tämän toisen muukalaisen, Andererin, käy huonosti. Kyläläiset pakottavat Brodeckia kirjoittamaan tästä raportin.

Kuulostaako sekavalta? Sitä se minustakin vähän on. Nyt kun koitan tähän jäsennellä, mistä kirja kertoo, ihmettelen tuota asiaa itsekin. Kirjasta oli vähän vaikea saada välillä otetta. Alkupuoliskolla harkitsin jopa sen jättämistä kesken! Ärsyynnyin sellaisesta tulevan vihjailusta, kiertelystä ja kaartelusta.

Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista! Pikkuhiljaa kirja imaisi minut täysin mukaansa. Etenkin muistelot sota-ajasta ja keskitysleiristä olivat karmivaa ja todentuntuista luettavaa. Tarina tuli iholle toden teolla. Välillä myöhemminkin kerronta hieman heikensi imuaan, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin kasassa. Kirjan vahvuutena olikin ehdottomasti tuo hetkien vangitsevuus. Henkilöt jäivät taka-alalle ja tunnelma ja tapahtumat olivat tärkeämpiä. Menin itse asiassa aika ajoin sekaisinkin henkilöissä...

Kirjan kieli on sangen kaunista ja siellä täällä vilisee hienoja ajatuksia. Arvelen, että teoksen suomentaminen ei ole ollut mitään lastenleikkiä, koska useassa kohdassa jokin tietty sana oli tärkeä. Se sisälsi alkuperäiskielellä monta merkitystä, mutta jota olisi ollut täysin mahdotonta kääntää. Silti suomennos oli mielestäni taiten tehty.

Varjojen raportti oli upea, vaikkakin vähän ristiriitainen lukukokemus. Harvoin törmää vastaavanlaiseen kirjaan, joka on samaan aika vahva ja väkevä ja taas toisaalta etäinen ja sekava. Paikoittain kirja piti vangiten otteessaan, välillä taas irtauduin imusta. Silti Varjojen raportti on hieno ja mieleenpainuva kirja, joka ansaitsee tulla luetuksi.


★★★★ -


Lue myös Leena Lumin ja Satun ajatuksia kirjasta.