Ian McEwan: RannallaKustantaja: Otava, 2007
Alkuteos: On Chesil Beach, 2007
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 191
Koska edellinen lukemani kirja oli aavistuksen työläs luettava, niin ajattelin että nyt on vuoro jonkun takuuvarman. Siispä nappasin hyllystäni Ian McEwanin kirjan Rannalla, joka on odotellut lukuvuoroaan jo useamman vuoden. McEwanin voin kyllä sen kummemmin empimättä nimetä yhdeksi suosikkikirjailijakseni aiempien lukemieni perusteella. Olen lukenut häneltä Sementtipuutarhan, Lauantain ja Ikuisen rakkauden ja kaikki ovat tehneet minuun vaikutuksen. Tätä kirjoittaessani hoksasin myös, että jokainen on jäänyt minulle poikkeuksellisen hyvin mieleen. Hyvin tavallista on, että kirjat ja niiden tapahtumat painuvat vähitellen unholaan, mutta nämä kaikki ovat melko kirkkaina vielä muistissani, vaikka useampi vuosi onkin lukemisesta kulunut. Ja Rannalla otti ehdottomasti paikkansa tämän joukon jatkeena!
Tämä teos kertoo vain yhdestä pienestä hetkestä, erään vastanaineen parin hääyöstä. Tuo nimenomainen ilta pitää sisällään niin paljon jännitystä ja odotuksia, että ihan pienikin hennonohut särö siinä voi murtaa koko rakennelman. Myös Edwardin ja Florencen illan tunnelma on latautuneen tiivis. Määränpää on se yksi asia, mitä toinen heistä odottaa kuin kuuta nousevaa ja toinen taas kammoksuu ja pelkää. Miten tästä tilanteesta voi selvitä, että tämä hääyön hupentuma saa toisessa heistä aikaan vavisuttavia inhon ja kuvotuksen tunteita ilman että toinen edes on tiennyt siitä etukäteen?
Myös lukijan tunnelma on tiivis ja odottava - vaikkakin mielestäni paikoittain ailahteleva. Toiset luvut luin kuin ahmien, kun taas toiset, missä palattiin muistelemaan menneitä, tuntuivat hieman verkkaisilta ja vähän jopa ylimääräisiltä. Minä ainakin vain paloin halusta saada tietää, miten tämä ilta päättyy, enkä niin olisi jaksanut keskittyä muuhun. Luulin arvaavani kirjan loppuratkaisun, mutta mitä vielä! Toisaalta, mitä muuta voi odottaa McEwanilta, tuolta tarkkanäköiseltä ja taitavalta kirjailijalta? Tottakai hän osaa lukijaa hieman eksyttää ja viedä harhapoluille! McEwanilla on myös hämmentävä taito tapahtumia ja hetkiä intensiivisen osuvasti, ja tekstistä on löydettävissä jopa hienoista huumoriakin, vaikka ei Rannalla mikään varsinainen hyvän mielen kirja olekaan. Mutta hyvä se on, erittäin hyvä ja herättää lukijan ajattelemaan sitä karua seikkaa, että yksi pieni valinta voi kääntää koko loppuelämän suunnan.
Todellista taattua McEwania!
★★★★ +
Muita lukeneita: Susa, Katja ja Leena Lumi
