sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
Kustantaja: Atena, 2013
Alkuteos: En man som heter Ove, 2012
Suomentanut: Riie Heikkilä
Sivuja: 383

Tämänkertaisen lukupiirikirjan olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin lukenut muutenkin. Mies, joka rakasti järjestystä herätti kiinnostukseni jo ilmestyessään. Kansi on hieno ja eloisa, takakansiteksti koukuttavan kiinnostava. Eivätkä ne lukijaa nyt täysin harhaan johtaneet, kirja todellakin oli aika koukuttavan kiinnostava.

Tarinan päähenkilö on 59 -vuotias Ove. Ärtyisä, kiukkuinen, kireä. Todellinen periaatteen mies, joka inhoaa kaikkia nykymaailmanilmiöitä, säännöstä viisveisaavia hulttioita, kädentaidottomia tumpeloita ja yleistä epäjärjestystä. Ei tarvitse varmaankaan erikseen edes mainita, kuka kirjallisuudesta tuttu henkilö hänestä tuli mieleen... Itse asiassa vähän liikaakin. Kirjan alkua luinkin vähän kulmat kurtussa ja minulla oli tunne, että olen lukenut tämän jo. Mielensäpahoittajan sadattelut ja jupinat mielessäni koinkin tämän aluksi vähän yllätyksettömäksi ja elähtäneeksi. Tunne onneksi hälveni kirjan edetessä, koska tässä kirjassa kuitenkin oli aivan omanlaisensa juonenkäänteet ja sivuhenkilöt.

Kirjassa seurataan Oven tätä päivää ja hänen arkeaan, kun hän on ottanut päivätyökseen partioida naapurustonsa elämää ja erityisesti heidän sääntöjen noudattamistaan ja noudattamasta jättämistään. Taloyhtiöön muuttaa iranilainen perhe, joka aiheuttaa Ovelle niin harmaita hiuksia kuin pieniä lämpimiä onnenläikähdyksiäkin. Oven elämä kun on tätä nykyä ankean harmaata rakkaan vaimon Sonjan kuoltua. Itse asiassa Ove itsekin on suunnitellut päättävänsä päivänsä, mutta siihen vaan ei tunnu löytyvän sopivaa väliä...

Sivutarinana kirjassa kulkevat menneisyyden tapahtumat aina Oven lapsuudesta siihen kun hän tapasi tulevan vaimonsa, avioitui ja eli onnellisia mutta myös raskaita vuosikymmeniä Sonjan rinnalla. Mielestäni tämä ratkaisu kuljettaa kirjaa kahdessa aikatasossa toi mukavasti elävyyttä ja syvyyttä kirjaan. Ihan täydelliseksi lukukokemukseksi minulle tämä kuitenkaan ei muodustunut: "jo nähdyn" ja pienen ennalta-arvattavuuden lisäksi minua hieman häiritsi vähän turhatkin tapahtumat, ehkä kirja olisi kaivannut hienoista tiivistämistä. Tiedä, mikä sisäinen kukkahattutäti minussa nousi valtaansa, mutta väkisinkin ärsyynnyin päähenkilön kiroilusta, vaikka tiedänkin hyvin että kirosanojen viljely tässä tapauksessa olikin perusteltua ja toi päähenkilön luonnetta esiin. Ehkä tämä nillitys johtui siitä, että alussa hermostuin siitä, kuinka ärsyttävä Ove on. Mutta ehkä se vain kertonee onnistuneesta hahmosta!

Sen sijaan (ihme kyllä) minua erityisesti ilahdutti Oven ja Sonjan tarina ja se kuinka lämpimän kauniisti Ove, tai siis kirjailija, rakkaudestaan ja Sonjasta kertoi. Kirjan loppu jopa hieman herkisti, vaikkei nyt ihan kyyneliä kuitenkaan vuodattanut. Tulinkin ajatelleeksi, että tässä taas yksi sellainen kirja, joka varmasti toimisi myös elokuvana hyvin.

Mies, joka rakasti järjestystä on saavuttanut suuren suosion maailmalla, enkä kyllä ihmettele. Kirja on helppoa luettavaa, pitää otteessaan ja viihdyttää. Se on samaan aikaan vakava ja humoristinen. Tämä onkin mielestäni juuri sellainen suuren yleisön kirja, jota myös sellaisen on mukava lukea, joka ei muuten juurikaan lue ja sopii kaikenikäisille lukijoille.


★★★★ -


Muita arvioita: Luettua, Kirjavinkit, Lukuisa, Kirjojen keskellä, Kulttuuri kukoistaa