Kustantaja: Otava, 2023
Sivuja: 175
Täydelliseen lukurytmiin kuuluu, että aika ajoin pääsee lukemaan Joel Haahtelan kirjan. Ne ovat oikeastaan kaikista muista poikkeavia, aivan omanlaisiaan. Ne ovat lyhyitä, mutta harvinaisen antoisia. Eikä tämä uusinkaan mitenkään poikkea tästä upeasta Haahtelan aiemmasta tuotannosta.
Kirjan päähenkilö, mies, jonka ikä ei täysin lukijalle selviä, on mielessään elämän jonkinlaisella ehtoopuolella. "...ja Minun elämäni on oli lyhyempi kuin muiden." Miksi päähenkilö näin ajatteli? Tämä rajallisuuden ajatus toi joka tapauksessa hänelle lohtua, jonka tuoksinassa hän päätti laatia viimeiseksi työkseen perhoskirjan. Kirjaa varten hän matkustaa katsomaan muuan vanhaa tuttavaa, Sergeitä, jonka on kohdannut vuosia sitten Naxoksen saarella. Tämä kaikenkaikkiaan varsin mystinen ja erikoinen matka on myös muutakin kuin matka miehen luo - matkaa käydän myös aivan muussa ulottuvuudessa.
Haahtelan kirjoittamisesta näkyy että hän on kirjailijuuden lisäksi myös psykiatri - niin oivasti ja ymmärtäväisesti hän osaa kertoa ihmisen mielen mutkista. Varmaankin jokaiseen Haahtelan kirja-arvioon kirjoitan että kieli on kaunista ja kirjoitan nytkin - koska kieli tosiaan on kaunista! Kirjoissa on mukana utuista mystiikkaa, hentoa hengellisyyttä ja koskettavaa kauneutta. Aivan napakymppi minulle ei ollut kirjassa yksi myöhemmin esitelty henkilö, en viitsi nyt kuitenkaan paljastaa kenestä on kyse että en vahingossakaan spoilaa mitään. Hänessä oli jotain aavistuksen päälleliimattua tai epäuskottavaa, mutta kuitenkaan niin että kokonaisuus kuitenkaan olisi kärsinyt. Pidin todella paljon tästä!
★★★★ +