sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia



Anne Tyler: Hengitysharjoituksia
Kustantaja: SSKK, 2000
Ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä 1989 Otavan kustantamana
Alkuteos: Breathing Lessons, 1988
Suomentanut: Saara Villa
Kansi: Jaakko Ollikainen
Sivuja: 316


Täällä taas, pitkästä aikaa! Blogitaukoni on ollut melkein yhtä pitkä kuin lukutaukoni. Perhesyitä, tiedättehän... Nyt yritän kuitenkin pitkästä aikaa käynnistellä taas molempia, niin lukemista kuin bloggaamistakin. Lukupiirikirjana luimme tällä kertaa Anne Tylerin Hengitysharjoituksia, joka toimi kyllä ihan kelpoisena lukemisen käynnistelijänä.

Kirja kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, tai oikeastaan heidän yhdestä päivästään. Vai vaihtuiko siinä päivä jossakin välissä? Ei mielestäni. Pariskunta, Maggie ja Ira ovat ilahduttavan tavallisia ilahduttavan tavallisine ongelmineen ja arjen hankaluuksineen. Maggie töppäilee auton kanssa, mokailee erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja Ira taas yrittää tasapainoilla kertakaikkisen tunkeilevan ja tapahtuma-alttiin vaimonsa kintereillä.

Tapahtumat tuntuivat äkkiseltään vähän irrallisilta. Ensin pariskunta menee vanhan ystävänsä puolison hautajaisiin. Sen jälkeen he, tai pikemminkin Maggie, taivuttelevat kotiinsa heidän entisen miniänsä ja lapsenlapsensa. Pikaisesti ajateltuna kummallakaan ei ollut kovin suurta merkitystä. Mutta ehkä olikin, ehkä merkitykset olivatkin vähän syvemmällä näissä näennäisen tavallisissa kuvioissa. Ja mahtuihan sinne väliin hauska episodi tien päälläkin! Kirjan pointti ehkä olikin näiden kahden niin tavallisen ihmisen jonkinlainen räpiköiminen keski-iän kriisissä sekä toisaalta taas eräänlainen henkinen kasvu.

Anne Tyler on minulle uusi tuttavuus. Hänen kirjojaan minulta löytyy jokunen hyllystäkin, mutta nyt vasta sain häneen ensikosketuksen. Ja ensikosketus kyllä takasi myös sen, että tämä ei jää tähän. Pidin kovasti kirjailijan tyylistä! Siinä on jotain carolshieldsmäistä, jotain arkista, jotain syvällistä. Tyler on Shieldsin tapaan taitava kuvaamaan pieniä elämän sattumuksia, tekemään tarkkoja havaintoja ja toisaalta taas saamaan lukijalle hyväntahtoisen hymyn huulille. Sekä Tyler että Shields ovat erinomaisia henkilöhahmojen luojia. Tässäkin kirjassa Maggie oli mielestäni mainio! Hieman heikkouksiakin kirjasta löytyy, koin vanhojen tapahtumien muistelemisen ehkä vähän turhankin perinpohjaisena ja puuduttavana. Ajoittain kirja oli hieman tylsä, mutta vain hieman. Kokonaisuus kuitenkin toimi mainiosti!

Kirjan kansi on muuten aika luotaantyöntävä! Näemmä kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1994.

★★★ ½

Muualla: Eniten minua kiinnostaa tie