sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Christian Unge: Läpi veden, läpi tulen

 

Christian Unge: Läpi veden, läpi tulen
Kustantaja: Tammi, 2021
Alkuteos: Går genom vatten, går genom eld, 2019
Suomentanut: Anu Heino
Sivuja: 479


Voi kuinka innostavaa, vaihtelevaa ja kiinnostavaa, ajattelin, kun näin tämän uutuuskatalogissa! Enpä ainakaan blogihistoriani aikana, eli kymmeneen vuoteen, ole lukenut sairaalaympäristöön sijoittuvaa dekkaria! Varmasti Läpi veden, läpi tulen löytää paikkansa myös monen muun hyllystä kiinnostavan lähtökohtansa vuoksi. Perinteisellä dekkarikentällä raikasta, että kirjan keskiössä ei olekaan poliisi tai edes pahis, vaan sairaalassa työskentelevä lääkäri. 

Kirja aloittanee uuden Tekla -sarjan ja lähtökohdat sarjalle ovat kyllä hyvät: kirjailija itse on lääkäri, minkä kyllä teoksesta huomaakin. Kuvaukset sairaalan tohinoista ovat varsin uskottavia ja todentuntuisia. Henkilökunnalla on kiire; akuuttiosaston stressaava paine tuntui lukijalle asti. Painetta ei ihan täysin siedäkään kirjan pääenkilö, lääkäri Tekla Berg, joka saa työssään sinkoilla hengestään kamppailevilta potilailta toisille. Tekla napsii taskustaan vähän väliä tukaluutta helpottamaan "pommeja" eli huumeita. Hän on ammatistaan huolimatta vakavasti riippuvainen. Monisyinen ja tahoinen tapahtumien rönsy alkaa punoutua, kun Tekla päätyy suuren räjähdyksen onnettomuuspaikalle vakavasti palaneen uhrin luo. Uhri saa juuri ja juuri ähkittyä jotain, hän mainitsee jotain uimisesta. Vain yksi ihminen maailmassa tietää, että Tekla ei osaa uida. Onko tässä jokin yhteys, kuka tämä mystinen kuoleman kielissä oleva henkilö on? Vähitellen tapauksen taustat aukenevat lukijalle ja lukija pääsee tutustumaan niin alamaailman jengiläisten välien selvittelyihin kuin toisaalta myös sekä välähdyksiin Teklan menneisyydestä että salakähmäiseen kuhinaan sairaalan johtoportaassa.

Kirja on suuri sekä sivumäärältään (dekkari saa olla mielestäni aika erinomainen jos se lähentelee 500:aa sivua) sekä sisällöllisesti: siinä on todella paljon kaikkea kun aiheet pyörivät niin turvallisuuspalvelun, huumekaupan kuin korruptionkin tuoksinassa. Ja tietysti sairaalassa. Omaan makuuni tätä "suuren maailman menoa" oli vähän liikaakin, olen itse ehkä enemmän sellaisten vähän arkisempien dekkarien ystävä. Mutta uskon ja tiedän, että tämän tyyppiset koukuttavat ja taidokkaasti punoutut jännärit löytävät kyllä lukijansa. Tässä vauhdikkuus ja jännitys säilyy aivan viimeisille sivuille asti.


★★★ -

4 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä! Minäkään en ole ennen törmännyt tällaiseen dekkariin.

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva lukea esittelysi tästä kirjasta. En ole kirjasta enkä kirjailijasta koskaan kuullut, mutta hyvä saada uusia dekkarivinkkejä. Hyvää pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Tavallaan tykkäsin tästä, monipolvinen juoni mutta helppo on pysyä kärryillä. Rikollisnäkökulma on kiinnostavaa. Mutta väsyin nopeasti Teklan päihdeongelmaan. En vaan jaksa näitä tyyppejä, jotka ei syö mitään vaan elää pillereillä ja kahvilla, ja siitä "pommien" ja pillereiden napsimisesta puhutaan joka ikisen päivän kohdalla moneen kertaan. Että missä on Teklan omatunto, kun huumepäissään hoitaa päivystyspotilaita, ja miten kukaan sairaalassa ei muka huomaa ongelmaa. Ja yksi tyyppi joka huomaa ei hänkään tee asialle mitään. Tuli vaan mieleen, että jos Tekla jatkaa samaan malliin niin kuolee nälkään tai yliannostukseen ennen seuraavan kirjan loppua.

    Mutta on vielä todettava, että sairaalaympäristö on virkistävä poikkeus, nimenomaan niin että ollaan osastoilla eikä pelkästään ruumiinavauksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kieltämättä päähenkilön toiminta oli vähän ärsyttävää ja herätti samoja pohdintoja minullakin.

      Poista