maanantai 26. joulukuuta 2016

Herman Koch: Naapuri

Herman Koch: Naapuri
Kustantaja: Siltala, 2015
Alkuteos: Geachte Heer M., 2014
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Sivuja:515

Olen lukenut Kochilta kaksi kirjaa ja voin julistaa hänet ehdottomasti yhdeksi suosikkikirjailijakseni! Illallinen oli jotain mieletöntä, yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Naapuri  ei ollut ihan niin mieletön, mutta erinomainen kuitenkin.

Naapurissa eletään kahdessa eri todellisuudessa. On kirjailija, M (sanottakoon että ärsyynnyn lievästi, jos kirjan henkilöiden niminä on vain yksi kirjain) ja on hänen läpimurtokirjansa. Toisaalla seurataan tätä nykyhetkeä, toisaalla taas tätä tositapahtumiin perustuvan kirjan kuvaamaa aikaa. Siinä tarinassa keskiössä on nuori teinityttö Laura. Lukijalle valotetaan hänen elämäänsä ja ystävyyssuhteitaansa sekä romanssia koulun erään opettajan kanssa. Tämän Laura kuitenkin kylmän viileästi hylkää ja vieläpä siirtyy seuraavaan suhteeseen kuin lennosta, tällä kertaa oman ikäisen pojan kanssa. Tästä M. sitten kirjoittaa kirjan. Ja kuluu aikaa, mutta eräs naapurissa asuva mies on pitkänkin ajan jälkeen hyvin hyvin kiinnostunut M.:stä ja hänen tekemisistään...

Kerronta on tiivistä ja tapahtumat kietovat lukijan mukaan jo alusta alkaen. Lauran ja hänen ystäväporukkansa kuvailu oli kiinnostavaa erityisesti siksi, että siihen Koch oli saanut luotua useamman erittäin mielenkiintoisen henkilön. Nykyajassa elävä kirjailija, sekä häntä kyttäävä naapuri ovat hekin varsin ovelia ja onnistuneita. Kochilla on kyllä hämmentävä taito saada kirjoihin mukaan niin todentuntuisia, karheita ja mielenkiintoisia hahmoja!

Naapuri on aika pitkä kirja. Se on ehkä ainoa pieni miinus. Sekin vain minun omista lähtökohdistani tullut miinus; olen vähän huono kovin pitkien kirjojen kanssa, ellei niissä sitten ole jotain oikein erikoista ja poikkeavaa. Naapurissa kyllä melkein oli, ehkä ihan aavistuksen olisi voinut lyhentää. En oikein osaa sanoa, olisiko mitään voinut jättää pois ilman että kokonaisuus kärsii, vaikka noin äkkiseltään ajattelisin että kirjassa on kuvailtu aika paljoan kaikkea, millä ei sen ydinjuonen kanssa ole välttämättä kauheasti tekemistä.

Mutta summa summarum. Koch on upea kirjailija! Suomentaja on myös upea, kun hän on saanut tunnelman välitettyä niin täydellisenä. Koch on tarkka, verbaalisesti ylivoimainen, taitava juonenpunoja ja henkilöiden kuvaaja. Hän on hauska, nokkela ja fiksu! Onneksi minulla on kirjailijalta vielä ainakin Lääkäri lukematta!

★★★★ ½


Muita Naapurin tarinaan uppoutuneita: Rakkaudesta kirjoihin, Mari A:n kirjablogi

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Helena Sinervo: Armonranta

Helena Sinervo: Armonranta
Kustantaja: WSOY, 2016
Sivuja:403

Kirjan päähenkilö, minäkertoja, on Helena -niminen nainen, joka elää parisuhteessa toisen naisen, Hetan, kanssa. Kirjan tarina sijoittuu parin päivän ajalle, kun Helena ja Heta matkustavat Helenan kuolemaa tekevän isän luokse. Matkalla he kuuntelevat Helenan isän nauhoittamia päiväkirjamaisia kasetteja ja puivat Helenan suvun monisyistä historiaa.

C-kasettien ja vanhojen päiväkirjamerkintöjen vuoksi tarinaa seurataan eri näkökulmista. Välillä kertojaäänenä on Helena, välillä Heta. Välillä ollaan Helenan tulevaisuudessa. Sanottakoon tähän väliin, että tämän tulevaisuuden koin vähän irrallisena ja ehkä ylimääräisenäkin, vaikka toisaalta minusta olikin kiinnostava tietää, mihin tapahtumat johtavat.

Sotien ajan historia on kirjan tärkeä teema. Kiinnostavaa ja julmaa. Kirjailija on saanut tehdä rutkasti taustatyötäkin tätä varten, oletan. Luin kirjaa jotenkin hämmentävän löyhällä mielellä, ja eniten sain irti naisten välisestä suhteesta, lapsenkaipuusta ja kaikesta niihin liittyvästä. Kliseistä tai ei, mutta nyt tämä kirja taisi osua minulle väärään mielentilaan. Yleensä sotakuvaukset vievät minut kyllä mukanaan, mutta nyt jäin vähän väsähtäneisiin fiiliksiin.

Huono kirja ei todellakaan ole! Päinvastoin! Tunnistan kirjan ansiot. Oma huono hetkenihän ei ole kirjan vika. Helenan isä oli minusta mielenkiintoinen persoona ja minusta oli hauska lukea Rauman murretta, jolla hänen osuutensa oltiin kirjoitettu. Onpa muuten hassua, kuinka paljon hitaampaa on lukea murretekstiä kuin yleiskieltä!

Kirja on monisyinen ja monitahoinen. Joitakin asioita toistettiin mielestäni vähän turhan monta kertaa, ja ehkä koko settiä olisi muutenkin voinut paikoin tiivistää. Kovasti jäin pohtimaan, kuinka vähän tai paljon tämä kertoo kirjailijasta itsestään? Pitäisi ottaa kirjailijasta selvää. Aiemmin olen lukenut häneltä Tykistönkadun päiväperhon (ennen blogiaikaa) ja muistan sen olleen itselleni erinomainen lukukokemus.

Ai niin! Kirjan nimi, Armonranta, on hieno.


★★★ ½


Muita arvioita ei paljoa löytynyt! Tässä pari:  Annelin kirjoissa, Kirjavinkit