Kustantaja: Siltala, 2012
Alkuteos: Het diner, 2009
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Sivuja: 339
”Minua ei huvittanut mennä ravintolaan. Minua ei huvita koskaan. Sovittu meno lähitulevaisuudessa on helvetin esikartano, ja kyseinen ilta on helvetti itse.”
Illallinen on nimensä mukaisesti kertomus eräästä illallisesta. Kirja on jaoteltu illallisten eri osiin: aperitiivi, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, digestiivi ja juomaraha. Ja vaikka ajallisesti kirja käsittääkin vain yhden illallisen mittaisen ajanjakson, tapahtumat rönsyilevät eri suuntiin. Lisäksi pinnan alla tapahtuu, ja paljon.
Päähenkilö on Paul Lohman, keski-ikäinen mies, jolla on vaimo ja yksi poika. Paul lähtee vaimonsa Clairen kanssa illallistamaan kera veljensä Sergen. Serge Lohman ei ole mikään tavallinen tallaaja, vaan mahdollisesti tuleva Hollanin pääministeri! Sergen vaimo Babette kuuluu myös illallisseurueeseen. Miten kaikki olisikaan mennyt, ellei Paul olisi vain hetkeä ennen illallista sattunut vilkaisemaan poikansa kännykkää?
Tarinalla on ilmiömäinen kyky riuhtaista lukija mukaansa jo heti ensisivuilta lähtien. Tunnelma on jo heti alusta tiiviin odottava ja jännittynyt. Itseasiassa en usko, että kukaan, joka tätä kirjaa alkaa lukea, tulee jättämään tätä kesken. En vaan kertakaikkiaan voi uskoa niin tapahtuvan! Tarina punoutuu pikkuhiljaa ja raottaa itsestään pilkahduksia juuri sopivalla, hieman hyytävällä, otteella ja tahdilla. Kaikkea ei ryöpsäytetä heti esille, eikä piinaa myöskään pitkitetä turhaan. Ja mitä kaikkea tämä tarina pitääkään sisällä! Huumoria, epäilyksiä, jännitystä, uhrauksia, valheita, vahvoja tunteita ja niin edelleen. En usko, että löydän edes sopivia sanoja kuvaamaan tätä, mutta lukiessa välillä hekotin ääneen, välillä taas jännitin ja pohdin mistä tässä kaikessa on kyse. Kaikenkaikkiaan siis hyvin taitavasti kirjoitettu kirja, hienoa käännöstä unohtamatta.
Herman Koch on onnistunut taitavan tarinan lisäksi luomaan erinomaisia henkilöhahmoja. Päähenkilön ajatukset ja mielen syöveret ovat kiehtovia ja uskottavia, ja henkilö itse toisaalta niin tavallinen ja toisaalta taas niin erikoinen. Paulin veli Serge on kaikessa ärsyttävyydessään huvittava, eivätkä miesten vaimotkaan jää tylsiksi tai etäisiksi.
Kirja on siis aivan erinomainen! Kirjailijan tyylissä on jotain, joka viehättää minua valtavasti. Illallinen on monisyinen tragedia, trilleri ja mustalla sekä ronskillakin huumorilla höystetty upea teos, joka jätti ainakin minulle myös kysymyksiä (yksi melko pieni asia jäi suorastaan kaihertamaan mieltäni). Juuri nyt kirjan luettuani palaisin halusta päästä keskustelemaan jonkun kanssa tästä!
★★★★★
Illallinen on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Osallistun tällä sekä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen (tämä lienee ensimmäinen koskaan lukemani hollantilaisen kirjoittama kirja) sekä Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteeseen kohtaan Äitejä ja poikia, koska mielestäni tässä vahvana teemana on äidin ja pojan välinen suhde.