sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Gillian Flynn: Teräviä esineitä

 

Gillian Flynn: Teräviä esineitä
Kustantaja: Wsoy, 2015
Alkuteos: Sharp Objects, 2006
Suomentanut: Maria Lyytinen
Sivuja: 317


Gillian Flynnin aiemmin suomennetut Paha paikka ja Kiltti tyttö ovat olleet mielestäni todella hyviä ja selkeästi keskivertodekkareita parempia. Teräviä esineitä oli myös hyvä, vaikka en ehkä ihan niin paljoa siitä pitänyt kuin edellisistä. Uskon, että asiaan vaikutti ihan vain fiilis: tässä on aika paljon vastenmielisiä ja ikäviä henkilöitä. Sehän ei tietenkään itse kirjasta tee huonoa. Joku pieni epäuskottavuus ehkä ajoittain vaivasi minua, tapahtumat olivat aika erikoisia ja niin olivat henkilötkin. Mutta Teräviä esineitä oli kyllä kuitenkin erittäin mukaansatempaava ja koukuttava. Juoni on rakennettu taitavasti.


Kirjan päähenkilö, Camille, palaa kotiseudulleen (tämä muuten on aikamoinen dekkariklisee!) selvittelemään kahden pienen tytön surmiin liittyviä asioita. Hän ei ole poliisi, vaan toimittaja, joka on alunperin vähän vastentahtoinen työtehtäväänsä; hän ei liiemmin kaipaa kotiseutuaan saati perhettään. Eikä ihme, äiti on kamala! Kylmä, karmea suorastaan. Camillen pikkusisko on myös aika karmea. Hän elää todella hämmentävää kaksoiselämää. Perhettä varjostaa yhden tyttären kuolema jo aikoja sitten.

Camille on kirjan henkilönä mielestäni onnistunut: erilainen, rikkinäinen, täynnä salaisuuksia. Kirja on melko raaka ja täynnä kaikkea pahuutta, mutta koukuttavien dekkarien ystäville varma valinta!


★★★ -

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

 

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö
Kustantaja: Tammi, 2020 (ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi Otavan julkaisemana 2001)
Alkuteos: Amy and Isabelle, 1998
Suomentanut: Marja Haapio
Sivuja: 461


Pikkukaupungin tyttö on minun neljäs lukemani Stroutin kirja ja näiden neljän kirjan myötä voinen jo hyvinkin varmana todeta, että Strout on yksi suosikkikirjailijoistani. Olive Kitteridge oli minulle aivan täydellinen lukukokemus, rakastin sitä! Mutta Pikkukaupungin tyttö oli lähestulkoon yhtä täydellinen.

Kirja kertoo pienessä kaupungissa asuvasta yksinhuoltajaäidistä Isabellestä ja hänen tyttärestään Amystä (tähän kohtaan todettakoon, että en täysin ymmärrä miksi kirjan nimi on haluttu suomentaa Pikkukaupungin tytöksi - kirja oli yhtä täysipainoisesti niin äidin kuin tyttärenkin tarina, joten Amy ja Isabelle olisi sopinut myös suomenkielisen kirjan nimeksi hyvin). He elävät melko tavallisen oloista elämää, Isabelle käy tehtaassa töissä ja Amy elää melko tavallista teinitytön elämää. Heillä molemmilla on kuitenkin omat kuoppansa ja ongelmansa: Isabelle kamppailee omassa sisimmissään siitä, kuka hän on ja miksi. Hän miettii pomoaan, mutta ennen kaikkea hän miettii tytärtään ja hänen asioitaan. Amy taas pohtii elämää parhaan ystävänsä Stacyn kanssa heidän tupakoidessaan salaa välitunneilla, hän ihastuu ja rämpii elämän raadollisuuden karikoilla.

Elizabeth Strout on kirjailijoiden ylintä aatelia mitä tulee henkilöiden luomiseen! Erityisesti Isabelle kaikkine epävarmuuksineen ja ajatuksineen ihastutti minua valtavasti! Henkilöt ovat samaan aikaan niin uskottavia, epätäydellisiä, mutta sydämeen käyviä. Isabellen työkavereistä Bev oli mielestäni myös aivan huippu. Henkilöiden luomisen lisäksi Strout on mestari kuvaamaan ihmissuhteita, tunnelmaa, pieniä tilanteita. Hän osaa virittää lukijalle monivivahteisen kuvan äidin ja tyttären välisestä suhteesta - siitä mustasta langasta, mikä heitä yhdistää aina, vaikka he eivät olisikaan samassa paikassa. Vaikka kirja oli pitkä, yli 450 sivuinen, se jaksoi kantaa aivan viimeisille sivuille ja kiehtovaan loppuun saakka! Nyt odotan ehkä vielä enemmän keväällä julkaistavaa Olive, taas -kirjaa. Kunpa se pian jo tulisi!


★★★★ -