maanantai 17. marraskuuta 2014

Paul Auster: Leviatan

Paul Auster: Leviatan
Kustantaja: Tammi, 1995, 2. painos
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1994
Alkuteos: Leviathan, 1992
Suomentanut: Jukka Jääskeläinen
Kansi: Hannele E. Vanha-aho
Sivuja: 265


Paul Austerin Leviatan on ollut jo hyvän tovin lukupinossani. Auster on yksi lempikirjailijoistani ja sellaisena ehdottomasti myös pysyy Leviatanin, joka on hänen hieman varhaisempaa tuotantoaan, jälkeen. Itse asiassa se lienee vanhin Austerilta lukemani kirja. Tyyli on kuitenkin näemmä pysynyt hyvin samankaltaisena ja tunnistettavana. Olen kuullut joidenkin sanovan, että Austerin kirjat ovat liian samanlaisia keskenään, mutta ehkä olen itse lukenut kirjat sopivalla välillä, koska en ole lainkaan häiriintynyt siitä. Päinvastoin, olen iloinen että samanlainen mystisyys, moniulotteisuus ja jännittävyys ovat läsnä hänen kirjoissaan aina.

Leviatan kertoo kirjailija Peter Aaronista, joka kirjoittaa kirjaa nimeltä Leviatan. Peter itse jää hieman varjoon, kaiken keskiössä on päähenkilö Sachs, joka on kertojan sieluntoveri ja sydänystävä. Niin tärkeä ja rakas, että kertoja pitää itsellään ystävänsä suuren salaisuuden viimeiseen asti ja paljastaa kaiken vasta tässä kirjassaan.

Kirjassa avataan näiden kahden ystävyksen alkuvaiheita, miten nämä kaksi kirjailijaa ovat kuin sattuman oikusta tavanneet yhtenä myrskyisänä iltana eräässä syrjäisessä pubissa. Jo pian he huomasivat, että heidän välillään vallitsee syvä yhteys. Ystävyys heillä säilyykin, vaikka moni muu asia miesten elämässä muuttuu. Sachsia elämä kuljettaa hieman enemmän riepotellen, ja tapahtumien ketju ajaa hänet traagiseen kohtaamiseen, joka muuttaa hänen elämänsä suunnan lopullisesti. Mikään ei ole sen jälkeen entisellään, ei myöskään ystävyys Peterin kanssa. Vaikka tiet vievätkin heidät erilleen, eivät he silti toisiaan unohda. Peter kokee velvollisuudekseen kertoa Sachsin tarinan, olkoonkin, että se saattaa hänet itsensä myös ongelmiin. Siitä syntyi Leviatan.

Pidin kirjasta kovasti! Mikä metari Auster onkaan kehittäessään henkilöitä! Minusta tuntuu nyt, että tuntisin jokaisen kirjan hahmon henkilökohtaisesti, niin eläviksi he kirjassa muuttuivat, vaikka tietenkin osa henkilöistä jäikin tarinan kannalta merkityksettömimmiksi ja näin vähän etäisimmiksi. Mutta Peter ja Sachs! Kerrassaan mainioita miehiä! Ja kiinnostavia naisiakin heidän elämiinsä mahtuu.

Austerille tyypillistä tuntuu olevan tämä tyyli, että tarinoita on toistensa lomissa. Niin kuin tässäkin: Auster kirjoittaa kirjaa nimeltä Leviatan miehestä, joka kirjoittaa kirjaa nimeltä Leviatan. Kansilieve heittääkin lukijalle ilmaan kysymyksen, että kenestä tarina loppujen lopuksi kertoo, Austerista itsestään, Peteristä vai Sachsista? Luin kansiliepeen vasta luettuani kirjan, ja hämmennyin hieman ja aloin miettiä, mitä kysymys tarkoitti. Enkö sitten ehkä hoksannutkaan jotain, eikö kirja olekaan sitä miltä näytti?

Suosittelen kirjaa joka tapauksessa ehdoitta, etenkin Auster -faneille. Tämä on taattua Austeria. Kiinnostavaa, vähän outoa. Monitulkinnallista ja -ulotteista. Tapahtumat limittyvät ja lomittuvat, kaikki on vähän sekavaakin välillä. Kuitenkin helppolukuista, viisasta ja oivaltavaa! Kirja pitää otteesaan ensimmäiseltä sivulta aina viimeiselle asti. Onneksi minulla on vielä monta Austeria lukematta!


★★★★ ½