sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ruth Ware: Nainen hytissä 10

Ruth Ware: Nainen hytissä 10
Kustantaja: Otava, 2018
Alkuteos: The Woman in Cabin 10, 2016
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Sivuja:352

Nainen hytissä 10 aloittaa minun tutustumiseni juuri alkaneen vuoden uutuuksiin. Sain vasta kuukausi sitten luettua Waren edellisen dekkarin, Synkän metsän siimeksessä, enkä ehkä ihan vielä olisi palanut halusta lukea heti perään tätä, kun en nyt ihan täysin vakuuttunut edellisestä... Kirjaston varausjono päätti kuitenkin toisin ja aihe oli sen verran kiehtova, etten tahtonut päästää kirjaa eteenpäin lukemattakaan.

Laura, tuttavallisemmin vain Lo, on brittitoimittaja, joka saa mielettömän tilaisuuden edetä urallaan. Hän pääsee mukaan upealle, suorastaan eksklusiiviselle, loistoristeilijän neitsytmatkalle Norjan pohjoisosiin. Kirja on nimetty Auroraksi vaikutteinaan pohjoiset upeat revontulet, joita matkalla parhaimmillaan voi nähdä. Matka ei ole vielä kauaakaan kestänyt kun Lo joutuu tahtomattaan murhan todistajaksi. Hänen alkaessaan tuoda asiaa julki käy ilmi että kukaan muu ei ole nähnyt murhaa, eikä edes koskaan tavannut naista, jonka Lo epäilee joutuneen murhatuksi. Onko Lo sekoamassa? Hänellä on hiljattain tapahtunut varsinen traaginen juttu, sillä hänen kotiinsa murtauduttiin hänen ollessaan itse nukkumassa. Hänellä on myös taustalla masennusta ja kyseisenä murhailtana hän oli lisäksi juovuksissa... 

Kannessakin sanotaan, että kirja on kuka-sen-teki-mysteeri ja se pitää kyllä varsin hyvin paikkaansa. Itsekin epäilin vuoroin jokaista laivan matkustajaa. Juoni on rakennettu mielestäni hyvin, koska suurimmilta ennalta-arvattavuuksilta vältyttiin. Kirjan loppuosa oli jo vähän turhankin extremeä sekä reilusti epäuskottavaa. Mutta ei se vienyt kokonaisuutta kuitenkaan huonoksi, sillä minä ainakin kääntelin sivuja minkä ehdin. Nainen hytissä 10 on myös mielestäni parempi kuin yllä jo mainitsemani edellinen Synkän metsän siimeksessä. Tässäkin oli hiukan havaittavissa jonkinlaista naiiviutta, ehkä jo vähän ylikliseisiä dekkarin elementtejä ja yksioikoisia henkilöitä, mutta kyllä tämän ihan mielellään luki. Miljöö, eli pienehkö laiva, oli myös mielestäni jollain lailla kiehtova. 



★★★★ -


Muita arvioita ei pikagoogletuksella osunut vielä silmiin.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: The Uninvited Guests, 2012
Suomentanut: Marianna Kurtto
Sivuja:299

Sadie Jones on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja esimerkiksi hänen aiempaa, Kotiinpaluuta, on kehuttu paljon. En tiedä teinkö oikean valinnan aloittaessani kirjailijaan tutustumisen Kutsumattomilla vierailla vai en, mutta ei tämä nyt ainakaan ihan suosikikseni noussut. 

Sinänsä tarinan jylhä kartanomiljöö palvelusväkineen ja hevostalleineen on varsin ihastuttava. Henkilöt sopivat miljööseensä kuin nakutetut. Joskin henkilöissä jostain syystä en meinannut etenkään alkupuoliskolla pysyä sitten millään mukana...

Kartanossa suunnitellaan kiivaasti juhlia, jotka sitten lopulta saavat tylyn käänteen, kun lähistöllä tapahtuu valtaisa junaonnettomuus ja junan väestö sitten nimensä mukaisesti saapuu kutsumattomina vieraina taloon juuri juhlien kynnyksellä. Ja tämä muukailaisten joukkio saa aikaan yhtä ja toista murhetta, vaivaa, mielten järkkymisiä...

Kutsumattomat vieraat oli kaiken kaikkiaan vähän hämmentävä lukukokemus. Kuten jo mainitsin, miljööstä pidin. Ja erityisesti pidin Jonesin kirjoitustyylistä - olin todella vakuuttunut hänen kielenkäytöstään, huumoristaan ja kyvystään luoda varsin erikoisia tilanteita. Mutta alkupuolta vaivasi kohdallani pieni odotuksen tunnelma ja loppupuolta taas eräänlainen hämmennys. Tunnelmasta sanottakoon, että se vaihteli kyllä hurjasti! Välillä nauratti, välillä ihmetytti, ja välillä tunnelma taas oli suorastaan spooky...

Kirjan suljettuani olo oli kaksijakoinen. Lopussa alkoi tapahtua, mikä toisaalta miellytti, joskin tapahtumat olivat varsin erikoisia välillä. Luin kirjaa aavistuksen hajamielisenä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että lopulta minulla oli vähän sellainen olo että hetkonen, mitähän tässä kirjassa nyt sitten ihan oikeasti tapahtui? Oliko tässä nyt jotain mitä en ymmärtänyt, menikö multa jotain ohi vai oliko tässä tarkoituskin jättää lukija äimistelemään lopputulosta?



★★★ -


Muita arvioita: Hurja hassu lukija, Kirjavinkit