Kustantaja: Wsoy, 2022
Sivuja: 284
Mielensäpahoittajia on ilmestynyt lähes vuosittain. Muutama on jäänyt minulta välistä, mutta muutoin olen mieluusti seuraannut tätä mainiota ikääntynyttä mieshenkilöä. Mielensäpahoittajat ovat viihdettä minun makuuni, en niinkään kaipaa esimerkiksi romanttista viihdettä ja harvoin humoristinenkaan viihde minua viihdyttää. Mielensäpahoittaja kuitenkin tavoittaa juuri sellaisen sopivan tilan. Hahmo on niin uskottava ja eläväinen, eikä kyllä voi välttyä siltä, etteikö vastaavia persoonia tosielämässäkin kohtaisi.
Vaimo on kuollut jo joitakin aikoja sitten (kirjoissa eikä elokuvassakaan vaimoa ei ole ollut hetkeen), mutta nyt palataan muistelemaan aikaa, miltä kaikki tämä tuntui. Miltä tuntui luopuminen ja yksinjääminen. Melko vakavissakin vesissä liikutaan siis. Kaiken kukkuraksi Mielensäpahoittaja saa aivoinfarktin, jonka toipuminen on oma prosessinsa. Vaan on tapahtumassa yksi hyvä puoli, ilman sitä hän ei koskaan tutustuisi kuntoutuksen terapia-altaassa auttelevaan Saimiin ja miten lie tapahtumat olisivatkaan edenneet ilman tätä kohtaamista. Mutta niin vain Mielensäpahoittajakin vanhoilla päivillään yltyy kaikkeen mahdottomaan, kuten tv-sarjojen katseluun, viinin lipittelyyn ja yltiöpäiseen herkutteluun. Ja mikä ihmeellisintä, kokemaan vetoa toiseen ihmiseen.
Kirja oli mielestäni aivan taattua laatua, varmaa viihtymistä. Olin onnellinen, että Mielensäpahoittajalle tapahtui hyviä asioita! Saimi henkilönä oli värikäs ja olin kyllä heidän kohtaamisestaan vähän yllättynyt, koska Saimi kertakaikkiaan oli niin toista maata kuin Mielensäpahoittaja, vaikka kaippa ne vastakohdat voivat toisiaan täydentääkin. Pienenä sivuhuomiona, Saimista puhuttiin myöhemmin pitkälti vain taitelijana, joskin jäin miettimään hänen toista ammattiaan, oliko hän fysioterapeuttikin kun altaassa oli jumppaamassa potilaita? Tähän ei taidettu tarkemmin palata, tai sitten meni ohi. Eikä se toki kovin suuri asia olekaan.
Ajankohtaisia asioita nostetaan tuttuun tapaan käsittelyyn, kuten maahanmuuttajat, kulttuurinen omiminen jne. Näihin Mielensäpahoittaja suhtautuu melko avarakatseisesti ja nykyaikaisesti, mikä ehkä sotii vähän sitä vastaan, että ajatusmaailma ei muuten ehkä ole kovin nykyaikainen. Uskottavampaa olisi ehkä näissäkin pieni vastahankoisuus, mutta toisaalta olisihan kirjakin sitten jo epäkorrekti. Kirjan tapahtumat eivät tuo suoranaisia yllätyksiä, mutta toisaalta eipä niitä tämäntyyppisessä kirjassa osaa kaivatakaan. Viihdyin kirjan parissa ja jatkan kyllä hänen parissaan takuuvarmasti, mikäli jatkoa vielä on tulossa. Tähän vielä mainittakoon, että uusi Mielensäpahoittaja -elokuva oli erinomainen!
★★★ ½
