tiistai 20. huhtikuuta 2021

Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää

 

Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää
Kustantaja: Wsoy, 2021
Alkuteos: La vraie vie, 2018
Suomentanut: Saara Pääkkönen
Sivuja: 188


Huh, millainen alkuvuosi minulla on ollut kirjojen suhteen! Olen lukenut useamman aivan huikean, mielettömän, järisyttävän, mieleenpainuvan kirjan tämän kuluvan vuoden aikana. Ja tähän jatkoksi sujuvasti asettuu myös tämä kertakaikkisen hämmentävä Oikeaa elämää.

Kyseessä on kaikkea muuta kuin iloinen hyvänmielen kirja.  Jos jotain luonnetovereita tälle pitäisi etsiä niin sanoisin että ainakin Pihkassa ja Lähdin veljen luo -kirjoissa on jotain samaa. Tunnelmassa on jotain poikkeuksellisen karmivaa ja tuskaisaa, silti kaiken yllä leijuu epämiellyttävä uskottavuuden viitta. Kyllä, ihan oikeastikin voi olla olemassa näin kamalia ihmisiä, näin murjottuja ihmismieliä. 

Tarinan minäkertoja, päähenkilö, on reilu kymmenvuotias tyttö. Lahjakas, omanlaisensa. Hänellä on pikkuveli, muutamaa vuotta nuorempi ja heidän välillään side, jota ei voi muualta löytää. He kasvavat samassa pimeydessä, äidin kanssa (joka on kuin ameba) ja isän, joka jyrää kaiken yli. On karmiva ja inhottava. Myös veljen silmissä ja ilmeessä on välillä häivähdys pahaa julmuutta. Ehtiikö sisko pelastamaan veljensä niiltä tuhoavilta syöpäläisiltä

Oikeaa elämää on kaikkinensa varsin erikoinen kirja, jossa tapahtuu kaikkia hyvin erikoisia asioita. Ihan järkeenkäypiä, ei mitään liian yliluonnollisia, mutta erikoisia sattumuksia kuitenkin. Mitä käy jäätelöauton myyjälle tai entä miksi tämän erikoisen kylän ympärillä lentelee papukaijoja?

Kirjan sisällöstä ei oikein henno kertoa enempää. Lukekaa itse! Pieneen sivumäärään mahtuu aivan kokonainen tarina, joka totisesti puistattaa lukijaa (ehkä joillekin lukijoille julmuutta voi olla liikaa), siinä tapahtuu hirveitäkin asioita, mutta kaiken karmeuden keskellä on myös muutakin. Pimeyksien reunoilla on valoa. Kirja ei mässäile, ei ole yksiulotteinen. Tämä minulle entuudestaan täysin vieras belgialainen Adeliné Dieudonne on selvästi mestarikertoja, jolla on taito niin punoa jännittävä juoni ja persoonalliset henkilöt kuin pureutua syvälle ihmismieleen ja pukea tämä kaikki sanoiksi aivan omanlaisellaan tavalla. 



★★★★ -

11 kommenttia:

  1. Pihka oli vertaansa vaille lukukokemus, joten vertaus siihen on aina hyvän kirjan merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Pihka oli kyllä vaikuttava, vaikka hirveä sekin. Tässä paljon samaa, vaikka oli tässä ihan paljon erilaistakin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ymmärrän, kamala tämä tosiaan on, mutta mielestäni tässä oli muutakin. Esim tuo yllämainitsemani Pihka on hyvä esimerkki kamalasta kirjasta, joka on kuitenkin vaikuttava lukukokemus.

      Poista
  3. Luin tämän myös vastikään, mutten ole blogannut. Kirja jäi mieleen vahvana omaperäiseltä kerronnaltaan ja jotenkin erikoiselta miljööltään. Ihan kuin kirjan kuvaama ympäristö olisi ollut lasikuvun alla ja sitä olisi tarkkaillut kuin mitäkin mikrobikasvustoa. Perheen sisäinen dynamiikka oli kammottava ja ikävän todentuntuinen. Luin vähän tämän jälkeen ranskalaisen Édouard Louisin Ei enää Eddy -romaanin, jossa myös kuvataan hirveää lapsuutta ja nuoruutta, mutta ilman mitään Oikean elämän "mystiikkaa". Niistä sai aika kiinnostavan kirjaparin, ehkä saisin kirjoitettua niistä yhdessä jotain...

    VastaaPoista
  4. Ihan tuntematon kirja ja ihan tuntematon kirjailija minulle. Melko merkilliseltä tuntuu, pitää varmaan olla tietyssä mielialassa, kun aloittaa tällaisen kirjan. Ei ihan kevyttä kesälukemista. Hyvää vappupäivää sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hei, minähän kuuntelin tämän talvella äänikirjana, mutta tästä bloggaaminen jäi välistä, kun tarina löi ällikällä. Tämä tuntui karmeasta aihepiiristä huolimatta taiteellisesti kunnianhimoisella teokselta, jossa ei ollut yhtään turhaa sanaa. Ja joo, näen itsekin yhteyden Karin Smirnoffin ja tämän kirjan välillä.

    VastaaPoista
  6. Pihka oli minustakin todella hyvä! Tästä en ollut kuullutkaan, kiinnostava kyllä.

    VastaaPoista
  7. Tämä onkin minulle ihan vieras teos ja kirjailija, mutta innostuksesi tarttuu. Pistetään siis mieleen! Minullakin on ollut kirjojen suhteen tosi hyvä alkuvuosi. Tässä ihan jännittää, millaiseksi tämä vielä kehkeytykään, jos samalla tavalla jatkuu.

    VastaaPoista
  8. Esittelystäsi tuli kyllä ihan mega-ambivalentti olo. En osaa tulkita, pitäisinkö tästä vai tulisiko vain paha mieli. Jonain päivänä rohkenen aloittaa kuuntelun (toivottavasti hyvä lukija!) ja ottaa selvää ihan itse.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista