Aki Ollikainen: Kristuksen toinen tuleminen

 

Aki Ollikainen: Kristuksen toinen tuleminen
Kustantaja: Wsoy, 2022
Sivuja: 158

Aki Ollikaisen Nälkävuosi -kirjaa on kehuttu todella paljon ja oikein harmittaa kun se on vielä lukematta. No tämän perusteella luen sen kyllä varmasti! Aki Ollikainen on minulle tähän asti tuttu ainoastaan Kontti -jännityskirjasta, joka ilmestyi viime vuonna.

Kristuksen toinen tuleminen on jo nimenäkin aika kysymyksiä herättävä. Keskiössä kirjan alussa on tuberkuloosiin sairastunut Aarne, joka joutuu eroon rakkaastaan lähtiessään parantolaan. Parantolassa hän tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin, mm. Seitsemän meren Hermanniin. Historiallinen ajankuvaus, ihmisten tunteet, kaikki on kuvattu kiehtovasti. Ollikaisen kieli on merkillistä, se on samaan aikaan niin kaunista ja monieleistä, vaikka kuitenkin vähäeleistä. Kirjaa tulee luettua melko hitaasti, yksi lause mietiskellen kerrallaan. Joitain asioita on kirjoitettu niin upeasti, että tekisi mieli siteerata niitä jossain. Erityisesti tuberkuloosiparantolan kuvaus oli kiinnostavaa, toivo ja epätoivo suorastaan käsin kosketeltavaa. Toisena rinnakkaistarinana kulkee sitten tämä kristus -tarina, joka kaikenkaikkiaan jätti minut melko hämmentyneeksi enkä ihan saanut kaikesta kiinni. Jäi sellainen fiilis, että ehkä en ymmärtänyt nyt jotain ja puolestani koko kirja olisikin voinut keskittyä vain tähän Aarnen tarinaan.

Ollikainen vakuutti minut kuitenkin, onhan hän kotimaisella kirjakentällä aivan omaa luokkaansa. Jään odottamaan tulevaa tuotantoa.

★★★ ½

Herman Koch: Pääosassa Sophia

 

Herman Koch: Pääosassa Sophia
Kustantaja: Siltala, 2022
Alkuteos: Een film met Sophia, 2021
Suomentanut: Mari Janatuinen
Sivuja: 259

Herman Koch kuuluu suosikkikirjailijoihini ja on myös blogihistoriani yksi luetumpia kirjailijoita. Ja syystä, esimerkiksi Illallinen oli aivan hämmästyttävän ja poikkeksellisen hyvä. Muut niistä eivät ehkä ihan samaan yltäneet, mutta erinomaisia olivat nekin.

Pääosassa Sophia oli minulle kovin odotettu kirja. Ja se alkoikin varsin herkullisesti, kun päähenkilö, keski-ikäinen Stanley, pohtii keinoja, jolla hän voisi välttää tulevat illanistujaiset. Introvertille ihmiselle varsin samastuttavaa pohdintaa ja suorastaan ilahduttaa lukea kuinka päähenkilö käy läpi ajatuksia jotka ovat niin tutun kuuloisia. 

Kirjassa on tunnistettava Kochin taiturimainen kynänjälki (suomentajaa unohtamatta!). Se on kieleltään ja omanlaiselta huumoriltaan taattua Koch -laatua. Aihe kuitenkin etäännyytti minua jonkin verran. Stanley, elokuvaohjaaja, saa jonkinlaisen pakkomielteen nuoresta Sophia -tytöstä ja asetelma häiritsi minua jonkin verran. Tämä keski-ikäisen fiksaatio nuoreen tyttöön tuntui olevan jotenkin liikaa. Eihän aihe kirjasta huonoa tee, mutta vaikuttaahan se lukukokemukseen. Kirjassa käsitellään myös elokuvan tekoa, vanhenemista, hollantilaisuutta - kaikki teemoja, jotka jäävät myös vähän etäälle. Lukiessani keskittyminen tuntui vähän herpaantuvan, ote ikään kuin puuttui. Mutta missään nimessä ei sovi unohtaa, että Koch loistaa henkilöiden kehittelijänä, ihmismielen läpileikkaajana myös tässäkin kirjassa.

Arvelisin, että kirjalla kuitenkin on lukijakuntansa ja kohdeyleisönsä. Itsekin pidän Kochista kuitenkin niin paljon, että ei epäilystä, ettenkö myös hänen mahdolliset tulevat kirjansa lukisi.

★★★ -