perjantai 11. elokuuta 2017

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Kustantaja: S&S, 2017
Alkuteos: I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv, 2015
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 325

Joka hetki olemme yhä elossa oli minulle yksi tämän vuoden odotetuimmista uutuuksista. Aihe on varsin koskettava ja perustuu vieläpä tositapahtumiin. En ole pitkään aikaan innostunut kylläkään sen kummemmin minkäänlaisista traagisista mässäilysurkutteluista, mutta ei tämä sellainen ollutkaan. Ehkä pienten lasten vanhempana tarina tuntui poikkeavan paljon tulevan lähelle.

Kirja alkaa suoraan siitä hetkestä, kun Tom ja hänen raskaana oleva vaimonsa Karin ovat tulleet sairaalaan Karinin epäselvän heikon voinnin vuoksi. Mitään taustapohjustuksia ei tässä vaiheessa anneta ja mielestäni olikin mielenkiintoinen ratkaisu siirtyä suoraan "asiaan". Käy ilmi, että Karinin tilanne on varsin vakava ja vauva on leikattava ulos siitä huolimatta ettei raskaus ole vielä edes edennyt viimeisille viikoille. Sen kummemmin en halua tietenkään spoilata, mutta jo takakannessa sekä kirjan esittelyissa käykin jo ilmi, että Karin menehtyy ja heidän pieni tyttärensä jää henkiin.

Alkuosa, joka sijoittuu sairaalaan, on hirveän kiinnostava! Sairaalaelämän kuvaus on aina kiinnostavaa! Sivuhuomautuksena sanottakoon, että suhteellisen totuudenmukaisesti asiat olivat kirjassa, vain pari pienen pientä asiavirhettä bongasin (esimerkiksi sen, että sairaala-apulaiset eivät ruoki tai vaihda keskosvauvojen vaippoja vastasyntyneiden teho-osastolla - tosin tämä pieni moka saattoi olla suomennoksenkin). Minä ainakin tempauduin täysillä mukaan Karinin kriittisen tilanteen ja toisaalta myös Tomin vaikeuksien seuraamiseen. Tunnelma oli varsin uskottava ja kirjailija sai aivan hämmästyttävästi lähes kuin siirrettyä kirjan minäkertojan tunteen lukijalle. Esimerkiksi kun Tom pöpperöissä tullaan herättämään keskellä yötä hänen jo otettuaan sairaalasta annettu unilääke, on tilanne kuvattu hyvin todentuntuisesti niin että minulla oli itsellänikin sekava tunne ja aivan kuin olisin ollut tilanteessa läsnä. Toisaalta kirjaa leimaa kokonaisuudessaan tietynlainen vähäeleisyys ja vähätunteisuus. Kirja ei siis lainkaan ole kuvausta Suuresta Surusta ja Järjettömästä Tuskasta.

Tom Malmquist on runoilija ja se kyllä jossain määrin näkyy. Teksti on paikoittain tajunnanvirtamaista, puheenvuorot on ujutettu tekstiin sisään ilman sen kummempia välimerkkejä jne. Tarina on koskettava, uskottava, inhimillinen. Ja aivan hirveän surullinen, mutta onneksi myös toiveikaskin. Karinin kuoleman jälkeen ja Tomin kotiuduttua pienen Livia -tytön kanssa, kirja mielestäni aivan hienoisesti tylsistyi, mutta toki se on päivänselvääkin. Tomin elämä muuttui hektisestä sairaalaelämästä kotona selviytymiseen pienen vauvan kanssa. Uskottavuus säilyi loppuun asti hyvin, vaikka välillä mietin että kylläpä Livia on kerrassaan rauhallinen ja hyvin nukkuva vauva!

Kirja avartaa myös siinä, millaiseen byrokratian sotkuun ihminen voikin joutua keskellä järkyttävää tragediaa. Lapsen äiti menehtyy, mutta koska he eivät olleet isän kanssa avioliitossa niin isä ei automaattisesti ole isä. Ja kaikki perintöasiatkin vielä! Huh, tuntuipa kohtuuttomalta. Ja kirja kuvasi hienosti myös surun ylettymistä muuhun perheeseen ja sitä, kuinka yksin ihminen toisaalta on - ja sitten taas toisaalta sitä, kuinka vaikeimpina murheen aikoina läheisten tuki on hengenpelastavan tärkeää. 

Hieno, hieno kirja! Vaikka tosiaan loppua kohden se suurin hohto vaihtui jopa ajoittain siihen, että luin vähän hajamielisenä sivuja toisensa perään, suosittelen kovasti tätä koskettavaa kirjaa! 


★★★★


Muita arvioita: Järjellä ja tunteella, Kirjakaapin kummitus 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta 
Kustantaja: Gummerus, 2017
Alkuteos: Älskaren från huvudkontoret, 2015
Suomentanut: Sari Kumpulainen
Sivuja: 507

Sain luettavakseni ennakkokappaleen tästä juuri nyt ilmestyneestä ruotsalaisen Camilla Greben kirjoittamasta dekkarista Kun jää pettää alta. Tartuin siihen ilomielin, kaipasinkin edellisen melko raskaan kirjan jälkeen jotain nopealukuista. Takakansikin lupaili hyvää; kieputtava psykologinen trilleri - mikäs sen parempaa!

Kirjan pääosissa on Emma, nuori vaatekaupassa työskentelevä nainen, joka rakastuu firman toimitusjohtajaan. Emmalla on rikkinäinen säröllä oleva sisus, hän on joutunut vanhempiensa kaltoinkohdeltavaksi ja myös onneton rakkaus on häntä runnonut. Jesper, tämä toimitusjohtaja, onkin kaikkea mistä naiset haaveilevat: rikas, komea, valtaapitävä. Ja sitten hän häviää kuin tuhka tuuleen.

Tapaus saa varsin oudon käänteen, kun Jesperin kotoa löytyy raa'asti murhattu nainen eikä Jesperiä edelleenkään löydetä. Tapausta alkaa tutkia rikospoliisi Peter joukkoineen. Mitä on oikein tapahtunut? Kuka tämä murhattu nainen on? Tutkintaan avuksi pyydetään myös käyttäytymistieteilijä ja profiloija Hanne, jolla on Peterin kanssa yhteistä menneisyyttä. Myös heidän vanhat muistonsa syttyvät eloon tapauksen tutkimisen lomassa.

Kirja vaikutti pitkään aika ns. perusdekkarilta, jota kyllä luin hyvinkin suurella mielenkiinnolla. Aluksi minulla ei ainakaan ollut yhtään epäiltyä, enkä kyllä oikeastikaan osannut arvailla mitä on tapahtunut - ja loppuratkaisu olikin mielestäni erittäin toimiva ja yllätyksellinen! Juoni kantoi mielestäni hienosti kaiken viisisataa sivua ja päähenkilöiden elämäntarinoihin ainakin minulla säilyi erinomaisesti mielenkiinto.

Hienoisia epäuskottavuuksia kirjasta saattoi löytyä, mutta ei kovinkaan häiritsevästi. Mietin esimerkiksi, että onko kovinkin tyypillistä että murhatutkintaan otetaan mukaan tälläinen käyttäytymistieteilijä, joka pääsee rikospaikkojakin koluamaan. Ja hänen kommenttinsa profilointiin liittyen olivatkin aika latteita, vaikka lopulta hänellä tarinan ratkomisen kannalta onkin suuri rooli.

Voin aivan ehdoitta suositella tätä kaikille dekkarien ystäville ja tarinan mukaansatempaavuuden takia myös sellaisillekin, jotka vähemmän kirjoja lukevat. Minä tulen varmasti lukemaan Camilla Grebeä lisääkin, jos häneltä lisää suomennoksia ilmestyy.




★★★★ ½




Muualla: Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Jeffrey Eugenides: Middlesex

Jeffrey Eugenides: Middlesex
Kustantaja: Otava, 2003
Alkuteos: Middlesex, 2002
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 777

 Blogihiljaisuuten on syynä Jeffrey Eugenidesin Middlesex. Ei sillä, että en olisi lukenut, vaan sillä että olen lukenut lähes 800 sivuista tiiliskivimäistä romaania, joka kietoi minut kyllä täysin pauloihinsa. 
 Middlesex on varsinainen kronikka käsittäen pitkän aikajakson. Tarinan päähenkilö, Cal, toimii alusta alkaen mielenkiintoisena kaikkitietävänä kertojaäänenä, vaikkakin tarina alkaa jo aikoja ennen kuin hänestä oli tietoakaan aina Kreikkasta Smyrnan saarelta. Siellä eleli muuan kreikkalainen perhe, jossa elämäntie ajoi sisarukset yhteen. Oliko se ratkaiseva tekijä siinä, että harvinainen geenimutaatio syntyi? Nämä sisarukset, tai siis aviopari joutuivat levottomuuksien takia lähtemään saarelta. He päätyivät Amerikkaan, perustivat elämän, saivat lapsia. Tämä kertoja, Cal, on vasta heidän lapsenlapsensa. En ole uhrannut ajatustakaan sille dilemmalle, miten Cal niin hyvin tiesi pieniä ympäristön detaljeita tai ihmisten ajatuksia jo kymmeniä kymmeniä vuosia ennen hänen syntymäänsä.
 Cal on erikoinen persoona, hän on erikoislaatuinen ihminen. Hän on sekä mies että nainen, ja toisaalta taas ei kumpikaan. Hämmentävä, erikoinen, ajankohtainen aihe. Mediassa enenevässä määrin on onneksi lisätty ihmisten tietoutta sukupuolisuuden moninaisuudesta ja ihmisiä on onnistuttu onneksi vähän ravistelemaan irti perinteisistä rooleista.
 Middlesex on kerrassaan hämmästyttävä kirja. Se, että lukijalle valotetaan tämä mieletön sukupolvien yli yltävä tarina, on upeaa. Kirjan kieli (ja suomennos!) on taiturimaista, kerrassaan hienoa. Henkilöt kiinnostavia, uskottavia, moniulotteisia. Ja onneksi - onneksi tässä ei lähdetty ollenkaan mässäilylinjalle, ei kurjuudella retostelevaan misery lit - kieriskelyyn, vaan lähestymistapa on luonnollinen ja leuto. Välillä haukottelin kirjan parissa, olihan siinä siis heikkoutensa. Välillä, mutta vain välillä, kirja oli vähän tylsä. Mutta en sitä oikeastaan enää edes muista, sen verran olen ihastunut että olen valmis nämä joutavat pikkuseikat unohtamaan alta aikayksikön. Niin ja Eugenides on tehnyt oletettavasti valtaisaa taustatyötä, sekä historian että lääketieteen parissa, kirjaa varten. Hatunnosto! Jäin pohtimaan miltä osin tapahtumat ja juuri nämä edellä mainitsemani historialliset ja lääketieteelliset seikat ovat fiktiota ja faktaa. Kirjailija itse on kansiliepeen mukaan syntynyt Amerikassa ja omaa kreikkalaiset sukujuuret. Onko tässä osin omaelämänkertaa? Oli tai ei, toivon hartaasti että tämä humoristinen, moniulotteinen ja tarkkanäköinen kirja tulisi mahdollisimman paljon luetuksi!


★★★★★ -
 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Erik Axl Sund: Varistyttö

Erik Axl Sund: Varistyttö
Kustantaja: Otava, 2014
Alkuteos: Kråkflickan, 2014
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 415

Varistyttö on ollut lukulistallani jo tovin. Kirjaa, tai pikemminkin trilogiaa, on mainostettu ja siitä on puhuttu paljon. Nyt viimein sain aikaiseksi!

Takakansi lupaa paljon: "Pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla." No, ei nyt ihan sentään kuitenkaan. Mielestäni kyseessä on pikemminkin aika perusdekkari. Kerronta on aika tyypillistä: kieli ei kikkaile, henkilöitä on melko paljon ja näkökulma vaihtelee eri henkilöiden mukaan. Juonenkäänteet ovat dekkarimaiseen tyyliin melko epäuskottavia. Henkilötkään sinänsä eivät ole mitään erityisen erityisiä. Kirjassa vilahtelevat myös aika perinteisiä teemoja kuten uran ja perheen yhdistämiseen liittyvät ongelmat sekä sukupuolten välinen epätasa-arvo työelämässä.

Päähenkilö on Jeanette -niminen poliisi, joka saa tutkittavakseen kimurantin jutun, jossa nuori poika on löydetty murhattuna. Jeanetella on siviilielämässäkin jo tarpeeksi haasteita. Aviomies on aikamoinen vätys ja lapselle ei riitä läheskään niin paljoa aikaa mitä voisi toivoa. Ja ruumiithan eivät jää tähän... Toisaalla psykoterapeutti Sofia tutkii rikkoontuneita ihmismieliä ja Sofiaa pyydetään myös tähänkin tutkintaan avuksi.

Varistyttö (sekä sen kansi!) on aika epämiellyttävä kirja. Varmaankin juuri nyt omien lasten myötä tuntuu erityisen vastenmieliseltä lukea pedofiliasta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja kidutuksesta. Tarina etenee kuitenkin mukavalla temmolla ja lyhyiden lukujen ansiosta kirja on nopealukuinen. Ja onhan tämä tietysti jännittävä ja koukuttava sekä yllätyksellinen. Loppu jää kutkuttavan avoimeksi, mikä takaa sen, että onhan se seuraava osakin luettava!


★★★ ½


Muualla: Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi