maanantai 12. helmikuuta 2018

Shari Lapena: Vieras talossa

Shari Lapena: Vieras talossa
Kustantaja: Otava, 2018
Alkuteos: A Stranger in the House, 2017
Suomentanut: Antti Saarilahti
Sivuja: 298

Pidin Shari Lapenan edellisestä, Hyvästä naapurista, tosi paljon joten toki laitoin myös Vieraan talossa heti varaukseen. Eikä kyllä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä, vaikkei tämä ihan ehkä yhtä hyvä ollutkaan.

Tarinan alkuasetelma on mielenkiintoinen. Päähenkilö, Karen, elelee varsin onnellista ja keskiluokkaista elämää miehensä Tomin kanssa. Kaikki on idyllistä, kunnes eräänä päivänä Tomin saapuessa kotiin talo on tyhjä. Odottelu ei tuota tulosta ja käykin ilmi että Karen on joutunut sairaalaan. Hän on kaahannut autolla ja ajanut päin tolppaa. Pian selviää, että Karen on menettänyt tyystin muistinsa. Hän ei edes muista miksi on lähtenyt pois kotoa - ja vielä kaikesta päätellen kiireellä. Eikä aikaakaan kun käy ilmi, että samoilla seuduilla, missä Karen kolaroi, on tapahtunut myös murha. Liittyvätkö tapahtumat toisiinsa?

Vieras talossa oli miellyttävästi rakennettu melko lyhyisiin lukuihin. Kertojaäänet vaihtelivat lukujen sisälläkin - välillä ehkä turhankin tiheään, tai ainakin huomaamatta. Mutta tarina on varsin koukuttava ja yllätyksellinen! Ja loppu mielestäni oikein onnistunut. Juoni on tämän dekkarin ehdoton vahvuus minusta - henkilöt jäivät joskus dekkareille kyllä ihan tyypilliseen tapaan vähän etäisiksi ja kliseisiksi. Mutta eipä tuo haitannut, minulla ainakin oli kova into saada tietää, mitä oikein on tapahtunut. Mainittakoon, että minua vähän vaivasi kirjan kielen lievä puhekielimäisyys ja se oli jotenkin oudolla tavalla onttoa - ehkä joku alan ihminen osaisi analysoida asian pätevämmin...

Mikäli Shari Lapena vielä julkaisee uusia kirjoja tai jos niitä suomennetaan, niin olen aivan varma lukija! Sanoisin, että Lapena on yksi parin viime vuoden parhaista dekkaristeista.


★★★★ +


 Pikaisella etsinnällä en löytänyt muita blogiarvioita vielä tästä.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ruth Ware: Nainen hytissä 10

Ruth Ware: Nainen hytissä 10
Kustantaja: Otava, 2018
Alkuteos: The Woman in Cabin 10, 2016
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Sivuja:352

Nainen hytissä 10 aloittaa minun tutustumiseni juuri alkaneen vuoden uutuuksiin. Sain vasta kuukausi sitten luettua Waren edellisen dekkarin, Synkän metsän siimeksessä, enkä ehkä ihan vielä olisi palanut halusta lukea heti perään tätä, kun en nyt ihan täysin vakuuttunut edellisestä... Kirjaston varausjono päätti kuitenkin toisin ja aihe oli sen verran kiehtova, etten tahtonut päästää kirjaa eteenpäin lukemattakaan.

Laura, tuttavallisemmin vain Lo, on brittitoimittaja, joka saa mielettömän tilaisuuden edetä urallaan. Hän pääsee mukaan upealle, suorastaan eksklusiiviselle, loistoristeilijän neitsytmatkalle Norjan pohjoisosiin. Kirja on nimetty Auroraksi vaikutteinaan pohjoiset upeat revontulet, joita matkalla parhaimmillaan voi nähdä. Matka ei ole vielä kauaakaan kestänyt kun Lo joutuu tahtomattaan murhan todistajaksi. Hänen alkaessaan tuoda asiaa julki käy ilmi että kukaan muu ei ole nähnyt murhaa, eikä edes koskaan tavannut naista, jonka Lo epäilee joutuneen murhatuksi. Onko Lo sekoamassa? Hänellä on hiljattain tapahtunut varsinen traaginen juttu, sillä hänen kotiinsa murtauduttiin hänen ollessaan itse nukkumassa. Hänellä on myös taustalla masennusta ja kyseisenä murhailtana hän oli lisäksi juovuksissa... 

Kannessakin sanotaan, että kirja on kuka-sen-teki-mysteeri ja se pitää kyllä varsin hyvin paikkaansa. Itsekin epäilin vuoroin jokaista laivan matkustajaa. Juoni on rakennettu mielestäni hyvin, koska suurimmilta ennalta-arvattavuuksilta vältyttiin. Kirjan loppuosa oli jo vähän turhankin extremeä sekä reilusti epäuskottavaa. Mutta ei se vienyt kokonaisuutta kuitenkaan huonoksi, sillä minä ainakin kääntelin sivuja minkä ehdin. Nainen hytissä 10 on myös mielestäni parempi kuin yllä jo mainitsemani edellinen Synkän metsän siimeksessä. Tässäkin oli hiukan havaittavissa jonkinlaista naiiviutta, ehkä jo vähän ylikliseisiä dekkarin elementtejä ja yksioikoisia henkilöitä, mutta kyllä tämän ihan mielellään luki. Miljöö, eli pienehkö laiva, oli myös mielestäni jollain lailla kiehtova. 



★★★★ -


Muita arvioita ei pikagoogletuksella osunut vielä silmiin.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: The Uninvited Guests, 2012
Suomentanut: Marianna Kurtto
Sivuja:299

Sadie Jones on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja esimerkiksi hänen aiempaa, Kotiinpaluuta, on kehuttu paljon. En tiedä teinkö oikean valinnan aloittaessani kirjailijaan tutustumisen Kutsumattomilla vierailla vai en, mutta ei tämä nyt ainakaan ihan suosikikseni noussut. 

Sinänsä tarinan jylhä kartanomiljöö palvelusväkineen ja hevostalleineen on varsin ihastuttava. Henkilöt sopivat miljööseensä kuin nakutetut. Joskin henkilöissä jostain syystä en meinannut etenkään alkupuoliskolla pysyä sitten millään mukana...

Kartanossa suunnitellaan kiivaasti juhlia, jotka sitten lopulta saavat tylyn käänteen, kun lähistöllä tapahtuu valtaisa junaonnettomuus ja junan väestö sitten nimensä mukaisesti saapuu kutsumattomina vieraina taloon juuri juhlien kynnyksellä. Ja tämä muukailaisten joukkio saa aikaan yhtä ja toista murhetta, vaivaa, mielten järkkymisiä...

Kutsumattomat vieraat oli kaiken kaikkiaan vähän hämmentävä lukukokemus. Kuten jo mainitsin, miljööstä pidin. Ja erityisesti pidin Jonesin kirjoitustyylistä - olin todella vakuuttunut hänen kielenkäytöstään, huumoristaan ja kyvystään luoda varsin erikoisia tilanteita. Mutta alkupuolta vaivasi kohdallani pieni odotuksen tunnelma ja loppupuolta taas eräänlainen hämmennys. Tunnelmasta sanottakoon, että se vaihteli kyllä hurjasti! Välillä nauratti, välillä ihmetytti, ja välillä tunnelma taas oli suorastaan spooky...

Kirjan suljettuani olo oli kaksijakoinen. Lopussa alkoi tapahtua, mikä toisaalta miellytti, joskin tapahtumat olivat varsin erikoisia välillä. Luin kirjaa aavistuksen hajamielisenä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että lopulta minulla oli vähän sellainen olo että hetkonen, mitähän tässä kirjassa nyt sitten ihan oikeasti tapahtui? Oliko tässä nyt jotain mitä en ymmärtänyt, menikö multa jotain ohi vai oliko tässä tarkoituskin jättää lukija äimistelemään lopputulosta?



★★★ -


Muita arvioita: Hurja hassu lukija, Kirjavinkit

tiistai 19. joulukuuta 2017

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: In a Dark, Dark Wood, 2015
Suomentanut: Oona Nyström
Sivuja: 363

Synkän metsän siimeksessä -kirjaa noin lyhykäisesti luonnehtisin klassiseksi dekkariksi. Rakenne on aika perinteinen: pohjustus, murha, epäilyjen välillä leikkiminen, loppuhuipennos ja ratkaisu. Henkilöhahmotkaan eivät sinänsä yllätä, vaan ovat melko kliseisiä jokaikinen.

Tarinan päähenkilö, Nora, saa yllättäen kutsun teiniaikojensa parhaan ystävänsä, Claren, polttareihin. Kutsu hämmentää, koska ystävykset eivät ole olleet vuosiin tekemisissä. Nora päättää kuitenkin lähteä. Polttarit pidetään erikoisessa talossa, nimensä mukaisesti synkän metsän siimeksessä. Mutta kuten arvata saattaa, päättyvät nämä polttarit jonkun kuolemaan ja lopulta useampikin saa kamppailla henkensä edestä...

Pidin kirjasta, luin sen mielelläni. Vähän minua ehkä ärsytti että Noran ihastus ja rakkaus hänen ollessaan 16(!) -vuotias on niin merkityksellinen, että hän edelleenkin tuskastelee asian kanssa. Suhdekin oli kestänyt vain puoli vuotta. Päähenkilöt olivat nyt reilu parikymppisiä. Ehkä välillä olikin sellainen olo, että olen lukemassa nuortenkirjaa - olisin ehkä vakuuttunut enemmän jos henkilöt olisivat olleet vaikkapa kymmenen vuotta vanhempia. No, pikkuseikka sinänsä, mutta kuitenkin.

Synkän metsän siimeksessä on kuitenkin varsin mukaansatempaava, ainoastaan alkupuoliskolla muutaman kerran huomasin ajattelevani, että tapahtuis nyt jo jotain. Kokonaisuus pysyi kuitenkin kasassa ja kuten yllä jo mainitsinkin, kirjan kokonaisuus oli varsin klassinen. Ehkä olisin toivonut, että loppuratkaisu olisi viritelty vähän yllättävämmäksi. Innolla luin kuitenkin kirjan, sitä oli vaikea laskea käsistään. Todella viihdyttävää joulun ajan lukemista! Ja pistinpä tämän luettuani Ruth Waren ensi vuonna ilmestyvän dekkarin varaukseen.


★★★ ½


Muualla: Amman lukuhetki, Rakkaudesta kirjoihin