keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Caroline Eriksson: Kadonneet

Caroline Eriksson: Kadonneet
Kustantaja: Otava, 2016
Alkuteos: De försvunna, 2015
Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja: 235

Asetelma on aika herkullinen. Nainen, mies ja lapsi saapuvat veneellä saareen. He ovat menossa retkelle. Mies ja lapsi lähtevät pois naisen näköpiiristä ja katoavat. Nainen joutuu ymmärrettävästi varsin hämilleen. Heistä ei näy jälkeäkään. Mitä heille on tapahtunut? Vai ovatko tapahtumat edes todellisia?

Alkupuolella aloin vähän hermostua päähenkilön, Gretan, sekoiluun. Teki mieli ravistella naista ja tivata miksei hän toimi niin tai näin, vaan tekee kaikkea ihan päätöntä. Ensimmäisiä ajatuksia onkin, onko nainen pahasti sekaisin, onko koko juttu painajaista vai onko hän kenties joidenkin aineiden vaikutuksen alaisena. Kirjan pituuteen nähden tämä "sekoilu" kestää aika kauan, jopa niin että aloin jo hieman turhautua. Loppupuolisko tarjoilee kuitenkin aikamoisia yllätyksiä, eikä mitenkään ennalta-arvattavia sellaisia!

Alun vähän ristiriitaisten tuntemusten jälkeen kirja oli kuitenkin kokonaisuutena aivan mainio. Ja jännittävä! Kaikkiin eriskummallisuuksiin löytyy kyllä vastaus ja asiat ratkeavat - eivät tosin niin kuin olisi uskonut! Aavistus loppuratkaisussa kaikkine jännittävine käänteineen on mukana myös epäuskottavuutta, mutta eipä se kovin suuri synti ole tämäntyyppisessä kirjassa.

Kadonneet on ehdottomasti nappivalinta tälläisinä ankeina päivinä, kun lunta tuiskuttaa eikä ulos tee mieli mennä. Sivut kääntyilevät vauhdilla ja juoni pitää otteessaan. Erityisesti kaikille dekkarien ja jännityksen ystäville tämä on suoranainen must have.


★★★★ -


Muualla: Hyllyn täydeltä, Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin, Ullan luetut kirjat

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Herman Koch: Lääkäri

Herman Koch: Lääkäri
Kustantaja: Siltala, 2013
Alkuteos: Zomerhuis met zwembad, 2011
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Sivuja: 447

Jaahas, nyt on sitten kaikki tähänastiset Kochit luettu. Illallinen oli kyllä ehdoton suosikkini, se oli niin henkeäsalpaavan hyvä, oikeastaan ihan täydellinen! Naapurikin oli tosi hyvä ja samoin myös tämä, Lääkäri. Jos nyt oikein millintarkasti pohdin lukukokemustani, niin ehkä viihdyin Lääkärin parissa vielä jopa hienoisesti Naapuria paremmin.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti lääkäristä, jonka nimi on Marc Schlosser. Keski-ikäinen mies, jolla on kaksi teini-ikäistä tytärtä ja kaunis vaimo. Tarina alkaa oikeastaan siitä, mihin kaikki on päättynyt: erään näyttelijän, Ralph Meierin kuolemasta ja hautajaisista. Ralph kuoli hoitovirheen seurauksena ja hoitovirhe on luonnollisesti päähenkilön aikaansaama. Mitä kaiken takana on? Ralphin hienoinen kiinnostus Marcin vaimoa kohtaanko? Tapahtumia kerrotaan aina siitä lähtien, kun Marcin perhe lähemmin tutustui Ralphin perheeseen ja erityisesti eräästä Ralphin huvilalla tapahtuvasta lomanvietosta...

Lääkärin kerrontatyyli on kiinnostava. Kirja on kirjoitettu minä -muodossa, mikä tuntui tähän oikein istuvalta ratkaisulta. Kertoja välillä ikään kuin erkanee katsomaan tarinaa ulkoapäin "tätä kohtaa vielä jälkeenpäin mietin hetki hetkeltä / seuraavat tapahtumat olivat loppuelämämme käännekohta" -tyyliin. Tämä toimi kiintoisana tunnelmaa lataavana tehokeinona. Ja Kochin kielestä ei varmasti tarvitse sen enempää edes sanoa, olen jo hehkuttanut sitä aiemmissa postauksissa varmasti tarpeeksi. No mutta onhan se nyt mieletöntä! Ja olenko muistanut aiemmin mainita, että Kochin kieltä kehuessa ei tietenkään voida unohtaa suomentajaa, hän on tehnyt myös upeaa työtä!

Kun suljin kirjan, aloin samantien kelata kirjaa mielessäni taaksepäin. Kirjassa on aika paljon tapahtumia, jotka noin äkkiseltään tuntuvat hieman irralliselta kokonaisuuden kannalta. Vai ovatko sittenkään? No, ehkä pienen pieni tiivistys olisi voinut toimia. Kirjassa on eräs mysteeri, jonka ratkaisu selviää vähitellen. Jostain syystä en kuitenkaan tempautunut tähän jännitysnäytelmään ihan sataprosenttisesti, mutta melkein kuitenkin. Ratkaisu on - no, kohtalaisen yllättävä. Kirjan loppu jää aavistuksen raolleen.

Silti, tämä on aivan taattua Kochia. Erittäin hyvä kirja, joka jää mieleen ja saa lukijan pohtimaan elämän suuria kysymyksiä oikeutuksista ja moraalisista kysymyksistä. Kirja on tarkkanäköinen, humoristinen ja persoonallinen. Nytpä vain sitten odottelemaan, että Koch kirjoittaa lisää kirjoja!


★★★★ ½


Lääkäristä muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi, Järjellä ja tunteella

perjantai 10. helmikuuta 2017

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Kustantaja: Otava, 2016
Alkuteos: Det henger engel alene i skogen, 2013
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivuja: 428

Kaipasin luettavakseni jotain nopealukuista, mukaansatempaavaa ja jännittävää. Sain vinkin Samuel Bjørkin uutukaiseen Minä matkustan yksin -kirjaan, joka on dekkarisarjan aloitusosa. Onnekseni kirja vastasi hyvin kaikkia toiveitani ja oli kyllä varsin toimiva kokonaisuus!

Kirjan tarinaa katsotaan luku kerrallaan eri henkilöiden näkökulmasta. Tyyli oli jotenkin virkeä ja mielenkiinto säilyi hyvin. Pidin lyhkäisistä luvuista, kirjan lukeminen sujui varsin joutuisasti. Ihme kyllä minulla, jolla on yleensä taipumus sekoittaa kirjan henkilöt toisiinsa jos niitä on liikaa, oli nyt koko ajan tilanne hallussa. Sivujuonia oli aika monta, olisin ehkä saattanut jättää niistä kuitenkin jonkun pois. Kokonaisuus olisi pysynyt hyvin kasassa ilmankin.

Päähenkilöt ovat melko tyypillisiä dekkareiden päähenkilöitä. Eronnut, lempeä mutta hieman juromainen Holger Munch alaisineen saa tutkittavakseen sen verran kinkkisen tapauksen, että hän päättää lähteä etsimään avukseen Mia Krügerin, joka on ollut poliisityöstä taka-alalla tovin. Mia on vajoamassa syvään suohon piehtaroidessaan siskonsa kuoleman aiheuttaman surun kanssa, joten Munch saapuu kreivin aikaan paikalle ja saa Mian mukaansa. Tapaus on sen verran erikoinen, että vaikka Mia onkin päättänyt jättäytyä työstään kokonaan pois, niin tätä hän ei voi vastustaa... Puusta on löydetty murhattu lapsi ja teon yksityiskohdat viittaavat siihen, että tapaus ei jää ainoaksi. Vähitellen surmaan liittyvä valtava vyyhti aukenee ulottuen laajemmalle kuin kukaan osasi kuvitella...

Kuten jo mainitsin, henkilöt olivat aika tyypillisiä, jopa vähän liiankin. Mian kaltaisia naishenkilöitä dekkareissa on aika paljon mielestäni! Etäisiä, kylmiä, nokkelia, tummatukkaisia ja poikkeuksellisen kyvykkäitä. Ainakin Lisbeth Salander tulee heti mieleen. Asia ei kuitenkaan ole kovin paljoa vaivaava, koska kirjan tapahtumat ja juoni kietovat lukijan kyllä salaman vauhtia koukkuun! Minä matkustan yksin on aika perinteinen dekkari - ja hyvä niin. Sellaista juuri kaipasinkin! Loppuratkaisu on yllättävä ja kiinnostuin kirjasarjasta niin, että yritän kyllä ennemmin tai myöhemmin saada käsiini keväällä ilmestyvän seuraavan osan.

★★★★ +

Muita arvioita: Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi
Kustantaja: Otava, 2016
Alkuteos: También esto pasará, 2015
Suomentanut: Tarja Härkönen
Sivuja: 196

Tämäkin menee ohi päätyi luettavakseni aivan sattumalta kirjaston uutuushyllystä. Otavan kirjasto -sarja on aika taattua laatua ja kansiliepeen esittely vaikutti kiinnostavalta. Eikä espanjalaista kirjallisuutta todella tule liiaksi luettua!

Kirjan päähenkilönä on nelikymppinen Blanca, jonka äiti on hiljattain kuollut. Blanca käy läpi tunteitaan ja ajatuksiaan äidistä ja samalla elää aika juovuttavaakin elämää niin ystäviensä kuin miesten kanssa. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaakin aika erikoisessa seurueessa kesähuvilalle Cadaquésiin. Blancalla on mukana myös kaksi lastaan, mikä minua ainakin vähän jäi hämmentämään, koska he jäivät erikoisiksi taustalla häilyjiksi ilman että lukijalle välittyi kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, että kuka esimerkiksi heistä huolehti kun Blanca oli tapaamassa Santia. Santi on varattu mies, johon Blancalla on sitkeä ja intohimoinen suhde.

Kirjan tunnelmia väritti muutenkin sellainen lievä häilyväisyys. Kirjassa vilahtaa henkilöitä, jotka tulevat ja sitten taas menevät ilman että heistä saa kovinkaan tarkkaa otetta tai käsitystä. Sama kaiku on ehkä joillakin tapahtumilla, ne vaan ovat ja soljuvat ja menevät ohi. Vaikea selittää. Voi olla että vika oli omassakin mielentilassa, joka pääosin oli lukiessa melko unelias... Päähenkilö Blanca se vasta häilyvä olikin! Koin jollain tasolla jopa pientä sääliä häntä kohtaan; hän kun ei tuntunut saavan elämäänsä otetta, vaan oli jotenkin irtonainen äitinsä vaikutuksen, miesten, ystäviensä ja lastensa välillä.

Tapahtumat ja ihmiset eivät lienekään kokonaisuuden kannalta niin merkityksellisiä, vaan pääpaino on kirjan kauniissa ja viehkeässä kielessä, paikoittain jopa mustassakin huumorissa, erikoisessa tunnelmassa. Blancan suhde äitiinsä on mielenkiintoinen ja hänen suruprosessin seuraaminen myös. Kirjan kieli on kaunista, kuvaavaa, tunnelma välittyy. Kertojana toimiva minä-ääni kirjoittaa äidillensä sinä -muodossa, mikä tuntui tähän oikein istuvalta ratkaisulta.

Tämäkin menee ohi on aika lyhyt kirja, joka on romanttinen ja vähän eroottinenkin. Ei kuitenkaan onneksi höttöinen, vaikka ei toisaalta raskaskaan. Kyllä se ehdottomasti lukea kannatti! Hieman nolona minun on myönnettävä, että kirjan loppu meni minulta vähän ohi. Täytyy ehkä lukea loppu uudestaan... Olinkohan itse liian hajamielinen? Vai oliko loppu tarkoituksellisen arvoituksellinen? Jokin pieni silaus tähän vielä, niin olisin ihastunut täysin.

★★★★ -

Muita arvioita ei kovinkaan sankoin määrin löytynyt. Tässä muutama: Oksan hyllyltä, Ullan luetut kirjat, Lukuneuvoja, Kirjapolkuni