torstai 7. joulukuuta 2017

Herman Koch: Pormestari

Herman Koch: Pormestari
Kustantaja: Siltala, 2017
Alkuteos: De Greppel, 2016
Suomentanut: Mari Janatuinen
Sivuja: 383

Koch on yksi lempikirjailijoistani, ehdottomasti! Top vitosessa todennäköisesti. Tokihan minun piti myös uusi Pormestari saada pian luettua!  

En tiedä onko se ongelma vai ei, mutta Kochin ensimmäinen suomennettu kirja, Illallinen, oli t ä y d e l l i n e n ! Tietenkään täydellinen kirja itsessään ei ole ongelma, vaan päinvastoin. Se jää mieleen, muuttaa ehkä lukijassaan jotain - ehkä hyvin pienesti, mutta jotain kuitenkin. Herättää tunteita, yllättää, koskettaa, vaikuttaa. Mutta se siinä on, että sellaisen jälkeen on vaikea yltää samaan. Ehkä kärsin pienestä Illallinen syndroomasta, koska sen jälkeen nämä loput Kochit ovat olleet ... no eivät niin täydellisiä. Ilman Illallista ne ehkä olisivat parempia!

Pormestari kuljettaa mukanaan useampia eri ketjuja. Päähenkilö on luonnollisesti itse Pormestari. Mielenkiintoinen, uskottava, inhimillinen, itserakas keski-ikäinen mieshenkilö. Vaimo (jonka kansalaisuutta hän visusti suojelee), aikuinen tytär ja idylli. Sataa ikävuotta hipovat vanhemmat ovat päätyneet päättämään päivänsä - vaan kuinka lopulta käykään? Vaimo (jonka myös nimi on muutettu varmuuden vuoksi) käyttäytyy vähän oudosti erään päähenkilön kollegan läsnäollessa ja kun palasia aletaan kokoamaan kasaan, niin mahdolliselle uskottomuudelle löytyy yhä uusia ja uusia merkkejä. Ja sitten vielä eräs toimittaja löytää, tai ainakin uskoo löytäneensä aikamoisen luurangon pormestarin kaapista...

Ketjuja on siis monta, ehkä jopa liiankin monta. Viimeisen mainitsemani olisi ehkä voinut jättää poiskin. Se oli mielestäni vähän ylimääräinen. Iäkkään pariskunnan kaavailema yhteisitsemurha oli hämmentävää ja kiehtovaa luettavaa, kun taas vaimon mahdollista uskottomuutta vatuloitiin ehkä vähän liikaakin. Niin, ehkä se vatulointi oli pieni särö, joka vähän laski sitä täydellisen lukukokemuksen fiilistä. Ja vähän myös loppuosa, joka jätti liikaakin aukkoja ja tilaa lukijan pohdinnalle. Onhan aukoille paikkansa, mutta minä ainakin olisin niin kovasti halunnut saada vähän vastauksia! 

Mutta siitä huolimatta, Pormestari on kuitenkin loistava kirja! Kochin kieli ja huumori vaan ovat vertaansa vailla ja hän on kertakaikkisen kekseliäs tarinankertoja! Vasta nyt tätä kirjoittaessani pistin merkille, että jostain syystä Kochin suomentaja on vaihtunut edellisistä, joskaan tätä ei mitenkään lukiessa huomannut.



★★★★ ½


Muualla: Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

J P Delaney: Edellinen asukas

J P Delaney: Edellinen asukas
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: The Girl Before, 2017
Suomentanut: Satu Leveelahti
Sivuja: 410

Edellinen asukas oli minulle yksi tämän vuoden odotetuimmista dekkareista. Kannen ja kansiliepeenkin tekstit ovat niin houkuttelevat! Minä nyt muutenkin olen heikkona psykologisiin trillereihin... Eikä nytkään tarvinnut pettyä. Kirja oli mainio ja kohonnee varmasti vuoden jännäreiden toplistassa korkealle.

Asetelma on aika eriskummallinen. Kirjassa seurataan talon tapahtumia kahdessa eri aikatasossa: ennen ja nyt. Talo ei ole mikä tahansa talo, vaan erikoisen ja pedantin arkkitehdin suunnittelema kokonaisuus. Hillitty, pois kaikki ylimääräinen. Tekniikka niin huipussaan että se osaa asukkaan mukaan säätää valot ja veden lämpötilan sopivalle. Vuokralaisen säännöt ovat hämmästyttävän jyrkät (mm. mitään ei saa jättää lattialle). Nykyhetkessä taloon muuttava Jane on aluksi haltioissaan. Talo on kertakaikkisen mieletön. Vähä vähältä hänet kuitenkin alkaa vangita talon historia. Ja historiahan toistaa itseään?

Noin kolme neljäsosaa kirjasta ajattelin, että Edellinen asukas on aivan huippu - jopa täydellisyyttä hipova. Mitenkään päin se ei ole kovin uskottava, mutta se ei vaivaa ollenkaan. Talo vangitsi ainakin minutkin saloihinsa aivan täysin. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia, sopivasti särmäisiä. Tunnelma on jännittynyt ja kohoaa kohoamistaan. Loppuun en ollut aivan tyytyväinen kuitenkaan. En tiedä, mikä olisi ollut parempi ratkaisu hoitaa lopetus, mutta oma lukukokemukseni kuitenkin jonkin verran lässähti ja tarina olisi kyllä pystynyt parempaankin. Siitä huolimatta, Edellinen asukas on loistava kirja, jota voi aivan ehdoitta suositella oikeastaan kenelle vaan!



★★★★ +


Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Kirja vieköön!

 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Håkan Nesser: Toden ja ilveen verkko

Håkan Nesser: Toden ja ilveen verkko
Kustantaja: Tammi 2015, Bon -pokkarit (ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi v. 1999)
Alkuteos: Det grovmaskiga nätet, 1993
Suomentanut: Saara Villa
Sivuja: 272

Håkan Nesser on minulle niitä dekkaristeja, joita olen halunnut pitkään lukea. Moni on minulle niitä kehunut ja vihdoin sain aikaiseksi tutustua miehen tuotantoon. Päätin aloittaa ihan alusta ja lukea Van Veeteren -sarjan ensimmäisen osan Toden ja ilveen verkko

Kirja sijoittuu kuviteltuun paikkaan, Maardamiin. Komisario Van Veeteren saa varsin kinkkisen murhan selvitettäväkseen. Nuori opettajanainen on murhattu kodissaan raa'asti, paikalla on ollut hänen tuore aviomiehensä ja kollegansa, joka ei muista illan tapahtumista juuri mitään. Onko hän murhannut vaimonsa vai ei? Kuten arvata saattaa, ruumiit eivät jää tähän...

Van Veeteren on onnistunut, joskin aika klassinen, dekkarihenkilö. Hän on juro, mutta jämpti. Ei niin kovin sosiaalinen ja melko viiltäväsanainen. Hiillostaa kuitenkin epäiltyjä taitavasti. Muut poliisit jäivät tässä ensimmäisessä osassa melko taustalle. Alku tempaisi minut vauhdilla mukaan, joskin pieni ennalta-arvattavuuden tuulahdus häilyi jo tässä vaiheessa. Tarina kantoi kiinnostavana melkein loppuun asti, mutta jostain syystä loppuvaiheilla se koki vähän hiipumista. En oikein osaa eritellä, mistä pieni alamäki johtui... Ärsyynnyin lukiessani hieman siihen, että johtopäätöksiä tehtiin vähän liiankin mutun perusteella ja vailla suurempaa logiikkaa. Pakko mainita, että tehokeinona käytetty kolmen pisteen käyttö meni tässä kirjassa todella yli. Huvikseni laskin, että yhdellä sivulla oli esimerkiksi 15 kertaa kolme pistettä. Melko raivostuttavaa.

Kokonaisuutena sanoisin, että Toden ja ilveen verkko on aika mukiinmenevä dekkari. Se ei suinkaan ollut huono, mutta koska luen aika paljon dekkareita, on vaatimustaso dekkareihin kai aika korkea. Pakko muuten mainita, että kirjan nimi ei jostain syystä ole mielestäni erityisen houkutteleva eikä kansikaan minua vedä puoleensa. Nesserin suhteen en ole kuitenkaan luovuttamassa. Luulen että seuraavaksi käyn Barbarotti -sarjan kimppun tai luen kirjailijan näiden sarjojen ulkopuolisia teoksia. 


★★★ -


Muualla:  Kuutar lukee, Kuristava kirsikka

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Paula Hawkins: Nainen junassa

Paula Hawkins: Nainen junassa
Kustantaja: Otava, 2016 (ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi v. 2015)
Alkuteos: The Girl on the Train, 2015
Suomentanut: Oona Timonen
Sivuja: 382

Sain inspiraation lukea tämän paljon kehutun Nainen junassa -dekkarin nyt, kun kirjailijalta on hiljattain ilmestynyt jo seuraavakin kirja. Luen aina jos mahdollista kirjat kronologisessa järjestyksessä. 

Kirjan päähenkilö, Rachel, ei ole mikään varsinainen menestyjätyyppi. Hänet on jätetty toisen naisen takia, ja tämä toinen nainen muutti vieläpä hänen entiseen kotiinsa ja sai lapsenkin Rachelin exän kanssa. Rachelilla on alkoholiongelma ja rahahuolia, hän sai potkut työpaikaltaan.

Työmatkan hän kulki aina samoilla junavuoroilla. Junan reitti kulki hänen vanhan talonsa ohitse ja Rachel olikin ottanut tavakseen joka matkalla katsella erään entisen naapuripariskuntansa ikkunoista sisään ja tarkkailla heidän elämäänsä. Potkujen jälkeenkin Rachel jatkaa junamatkusteluaan. Hän on niin uppoutunut tämän parin elämään, että on keksinyt heille tekaistut nimetkin - pari vaikuttaa hänen silmissään unelmaparilta. Eräänä päivänä Rachel näkee kuitenkin jotain täysin odottamatonta, eikä aikaakaan kun asiat mutkistuvat entisestään ja pian Rachel on osa kimuranttia murhatutkintaa...

Nainen junassa on varsin mukaansatempaava, eikä sen lukemista jätä mielellään kesken. Lyhyet luvut, kertojaäänen vaihtelu ja melko rivakat tapahtumat pitävät otteessaan viimeisille sivuille asti. Päähenkilö Rachel on mielestäni erityisen onnistunut - hän kun ei ole ollenkaan tyypillinen dekkarin päähenkilö! Hänen mokailunsa ja törttöilynsä ärsyttävät ja häntä tekisi mieli ravistella hartioista... Herättää siis tunteita, mikä tarkoittaa ehdottomasti onnistumista henkilökuvauksessa. Muut kirjan henkilöt ovat ehkä hitusen samaa massaa keskenään: kaikki melko inhottavia ja itsekkäitä. Juoni on kohtalaisen yllätyksellinen, vaikka toki jo alkumetreillä lukija aavistaa että jollakulla päähenkilöistä on pakko olla lusikka sopassa...

Kaikenkaikkiaan, Nainen junassa on hyvä dekkari. Ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta niin hyvä että Paula Hawkinsin seuraava kirja on jo varauksessa kirjastosta. Kijasta tehty elokuva kiinnostaisi myös!


★★★★


Muita arvioita:  Kirjakaapin kummitus, Kirjanurkkaus