Kustantaja: Otava, 2023
Sivuja: 175
Täydelliseen lukurytmiin kuuluu, että aika ajoin pääsee lukemaan Joel Haahtelan kirjan. Ne ovat oikeastaan kaikista muista poikkeavia, aivan omanlaisiaan. Ne ovat lyhyitä, mutta harvinaisen antoisia. Eikä tämä uusinkaan mitenkään poikkea tästä upeasta Haahtelan aiemmasta tuotannosta.
Kirjan päähenkilö, mies, jonka ikä ei täysin lukijalle selviä, on mielessään elämän jonkinlaisella ehtoopuolella. "...ja Minun elämäni on oli lyhyempi kuin muiden." Miksi päähenkilö näin ajatteli? Tämä rajallisuuden ajatus toi joka tapauksessa hänelle lohtua, jonka tuoksinassa hän päätti laatia viimeiseksi työkseen perhoskirjan. Kirjaa varten hän matkustaa katsomaan muuan vanhaa tuttavaa, Sergeitä, jonka on kohdannut vuosia sitten Naxoksen saarella. Tämä kaikenkaikkiaan varsin mystinen ja erikoinen matka on myös muutakin kuin matka miehen luo - matkaa käydän myös aivan muussa ulottuvuudessa.
Haahtelan kirjoittamisesta näkyy että hän on kirjailijuuden lisäksi myös psykiatri - niin oivasti ja ymmärtäväisesti hän osaa kertoa ihmisen mielen mutkista. Varmaankin jokaiseen Haahtelan kirja-arvioon kirjoitan että kieli on kaunista ja kirjoitan nytkin - koska kieli tosiaan on kaunista! Kirjoissa on mukana utuista mystiikkaa, hentoa hengellisyyttä ja koskettavaa kauneutta. Aivan napakymppi minulle ei ollut kirjassa yksi myöhemmin esitelty henkilö, en viitsi nyt kuitenkaan paljastaa kenestä on kyse että en vahingossakaan spoilaa mitään. Hänessä oli jotain aavistuksen päälleliimattua tai epäuskottavaa, mutta kuitenkaan niin että kokonaisuus kuitenkaan olisi kärsinyt. Pidin todella paljon tästä!
★★★★ +
Minulle ei ollut ihan se paras Haahtelan kirja, mutta hyvä kumminkin. Pidän tosi paljon tätä kirjaa edeltäneestä Totuuden kaipuu -trilogiasta. Suomessa ei taida kukaan muu kirjailija käsitellä uskonnon mysteeriä ja kauneutta kuin Haahtela.
VastaaPoistaVaikuttaa kiintoisalta romaanilta ja varsin erikoiseltakin. Minulta on Haahtela toistaiseksi kokonaan kokematta, mutta jokin kirja häneltä täytyy kyllä lukea ja nimenomaan uudemmasta tuotannosta. Pidän pohdiskelevuudesta ja mystisyydestäkin, vertauskuvallisuudesta jne. eli Haahtela voisi olla ns. minun juttu.
VastaaPoistaOlen lukenut Haahtelalta ainakin sen tätä uusinta edeltävän trilogian, ehkä jotain vanhempaakin. Hän kirjoittaa kauniisti ja mystisesti, mutta tavallaan tuntuu, että jotenkin melkein kuin samaa kirjaa: jollain tavoin eksyksissä oleva henkilö matkustaa jonnekin ja teemat liittyvät, jos nyt eivät suoraan uskontoon, niin ainakin uskoon. Vierastan uskonnollisuutta ja sitä eräänlaista hartautta, jota Haahtelan tyylissä havaitsen, vaikka myönnän ilolla hänen taitonsa kirjoittaa aivan omanlaistaan proosaa.
VastaaPoistaOlen lukenut Haahtelalta yhden kirjan 10 v sitten, Tähtikirkas lumivalkea. Kaunis nimi. Kiinnostava alku, mutta se alakulo, mielisairaala yms vähän ahdisti, ja ne sanoista tehdyt perhoset, niitä en ymmärtänyt.
VastaaPoistaEka ja vika Haahtela minulle.
En ole lukenut yhtään Haahtelaa! Joskus yli 10 vuotta sitten blogeissa hehkutettiin hänen teoksiaan ja olin silloin sitä mieltä, että ei ole mun juttu. Ehkä olisin nyt jo kypsä itse kokeilemaan, tiedä vaikka oliskin minun juttu 😀
VastaaPoistaLoistava esimerkki! Viestisi on sekä oivaltava että kaunopuheisesti esitetty. Arvostan sitä, että jaat arvokkaan näkökulmasi.
VastaaPoista