Kustantaja: Siltala, 2023
Sivuja: 267
Tämä vuoden puhutuin kirja on toki Finlandia -voittaja 36 uurnaa. Se on kyllä kaiken huomion ansainnut! Tuntuu, että jokainen sen lukenut on pitänyt siitä, niin myös minä. Kirjasta on kirjoitettu jo niin paljon, että itse tyydyn nyt vain pika-arvioon.
36 uurnaa on erikoinen ja omalaatuinen vuodatus, joka ilmeisimmin perustuu pitkälti kirjailijan omaan elämään. Kirjan rakenne on kiinnostava, siinä tytär käy kuolleen äitinsä kanssa eräänlaisen tilinpäätöksen. Hän kirjoittaa äidilleen, puhuu äidilleen.
Äiti on osa sukunsa jatkumoa ja sellaisena tytär hänet näkeekin. Hän ei ole vain yksi yksikkö, hän on eräänlainen koonti ja jatkumo sukunsa naisista. Esiäidit ovat kaiken taustalla, heidän kauttaan voi löytää vastauksia kysymyksiin miksi, miten. Äiti ei ole kaikessa onnistunut, päinvastoin! Mutta tyttären suopeus ja ymmärrys on suorastaan lämmittävää.
Ihastuin Kähkösen tyyliin valtavasti, kirja on upea ja aistikas kokonaisuus ja olipa tämä kertakaikkisen hieno ensikosketus taitavan Kähkösen tuotantoon!
★★★★★ -
Tämä oli suorastaan hurjaa vuodatusta. Sukupolvien huonot välit nousivat esille ja kaikki ikävät asiat nousi esille. Olen lukenut muitakin Kähkösen kirjoja, jotka kaikki käyvät suvun vaiheita lävitse jollakin tasolla. Graniittimies oli huikea. t. Mai / Kirjasähkökäyrä
VastaaPoistaViestisi oli hienoa luettavaa! Havaintosi ovat arvokkaita. Jatka kirjoittamista ja ajatustesi jakamista!
VastaaPoista