maanantai 22. marraskuuta 2021

Marissa Mehr: Rusalka

 

Marissa Mehr: Rusalka - kuiskaajan muotokuva -
Kustantaja: Siltala, 2021
Sivuja: 317


Rusalka päätyi luettavakseni vähän kuin ohimennen. Ehkä minulla oli joku vaisto, millä aistin että tämä pitää lukea! Ja tosiaan, mikä onni että tämä päätyi minulle - tämä oli ensikosketukseni Marissa Mehrin kirjoihin ja tässä vaiheessa vuotta uskallan julistaa, että tämä kirja on kuluvan vuoden parhaiden kotimaisten kärkikahinoissa. Tässä kävi vähän samoin kuin Hanna Haurun kanssa keväällä: jo yhden kirjan perusteella kirjailija tuntuu aivan liikuttavan omalta jutulta ja jättää pysyvän muistijäljen. Takakansi kertoo: " Rusalka on tiivistunnelmainen romaani maantieteen määrittelemistä identiteeteistä, klassisen musiikin maailmasta sekä vedenneidoista". Edellä mainitut aiheet eivät sinänsä herätä minussa mitään - päinvastoin, ne eivät ole mitenkään erityisesti sydäntäni lähellä. Mutta tämä kirja oli! Sitähän se kirjallisuus parhaimmillaan kai on: se tuo lähellesi jotain aivan uutta, se opettaa, se on elämys.

Kirjaa seurataan kahden eri kertojaäänen vuoropuhelulla. Toisaalla arvostettu kapellimestarimies Gerard saa kertakaikkisen erikoisen kirjeen postissa: se on kutsu muuan Annan hautajaisiin. Tuo nainen on jättänyt aikoinaan lähtemättömän jäljen Gerardiin, eikä rakkaus tainnut koskaan kokonaan sammua, vaikka he eivät olekaan kymmeneen vuoteen nähneet ja molemmat ovat tahoillaan jatkaneet elämäänsä. Ja mikä erikoisinta: kutsun hautajaisiin on allekirjoittanut Anna itse. Onko hän siis jo kuollut? Gerard ei jää empimään, vaan lähtee taittamaan pitkää ja kivikkoista matkaa Annan luokse. Matkan sujumista koettelee Islannissa purkautunut tulivuori, jonka aiheuttamat tuhkapilvet sekoittavat Euroopan lentoliikenteen tyystin (kuten voimme muistaa, tämä tapahtui oikeastikin reilu kymmenen vuotta sitten). Gerard istuu epämukavissa junissa, kaupungit ja maisemat vaihtuvat. Konkreettisen matkateon lisäksi hän tekee myös toista matkaa ajatuksissaan kohti menneisyyttä ja sen nykyisyyteen heijastamia kaikuja.

Toisaalla tämä kyseinen nainen Anna on suurien elämänkysymysten äärellä kuoleman kolkuttaessa ovella. Hän on vakavasti sairas, toivo on heitetty. Anna odottaa päivästä toiseen kuolemaa ja tekee myös hänkin mielessään matkaa taaksepäin. Hän pohtii elettyä elämää, tehtyjä valintoja ja joutuu kasvokkain elämän suurien mysteerien kanssa.

Minä en ole ollenkaan ooppera -ihminen, mutta innostuin tästä kirjasta niin kovin että aloin luskella Rusalka -opperasta ja päädyin slaavilaisen mytologian saloihin. Hieman nolona myönnän, että ennen kirjaa en ollut koskaan kuullutkaan rusalkoista, mutta kyllähän niiden tarina aika kiehtova on. Ja toki yhteys kirjan Annaan on aivan ilmeinen ja kutkutteleva - vedenneito oli hänen toinen minänsä. Kirja tarjosi välillä mystisiäkin hetkiä, mutta vertauskuvallisuudessaan ne olivat aivan kuin Margaritan simpukkaosiot: jotain todella ihmeellistä ja koskettavaa. Realismin ystävää ei häirinnyt ollenkaan, vaan realismin ystävä ihastui!

Erityistä kiitosta täytyy antaa kekseliäästä, taitavasta ja moniulotteisesta henkilöluomisesta. Harvoin sitä kiintyy eläkeikää lähestyvään fiiniin mieshenkilöön yhtä paljon kuin nyt kiinnyin Gerardiin ja hänen moniulotteisen olemukseensa. Kirjailija on suonut hänelle niin monta puolta: ylevä, mutta toisaalta niin inhimillinen, hymyn huulille nostava. Ja aivan yhtä kiintymystä herättävä on myös Anna kaikkine tuskailuineen ja kärsimykseen. Miten hienosti kirjailija tavoittaa kuolevan ihmisen mietteitä! Onnistuneiden henkilöiden lisäksi täytyy mainita hienosta kielenkäytöstä ja taitavasta verbaliikasta, kyvystä nimetä ja tunnistaa ihmisten välillä piilossakin olevia tunteita, ymmärryksestä ihmismieltä kohtaan. Ja onhan Rusalka tarinana kiinnostava ja jopa jännittäväkin: miten käy Gerardin matkan ja mitä Annalle tapahtuu?


★★★★

2 kommenttia:

  1. Vau, tämä on ihan tuntematon kirja minulle, mutta nyt alkoi kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä taas yksi huikean hieno kirja! Mietin lukiessa että on monta vaihtoehtoa, miten tämä päättyy, ja lopun jälkeen hahmot jäivät päähäni elämään :) Taidan jo olla Gerardin kanssa paluumatkalla junassa kohti Keski-Eurooppaa, vaikka hän olisikin halunnut palata lentäen :)

    VastaaPoista