perjantai 19. lokakuuta 2018

Domenico Starnone: Solmut

Domenico Starnone: Solmut
Kustantaja: Wsoy, 2018
Alkuteos: Lacci, 2014
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Sivuja: 191

Huomaan saavani lukuvinkkejä yhä enemmän Hesarista, koska myös Solmuista kiinnostuin Hesarin arvion perusteella. Muutenkin kivaa vaihtelua lukea italialaista kirjallisuutta ja avioliittoromaanit ovat aina mieleeni.

Solmut on pieni suuri kirja käsittäen hurjan pitkän ajanjakson - oikeastaan kokonaisen elinikäisen avioliiton. Asetelma alkaa kun Vandan ja Aldon, iäkkään pariskunnan, koti joutuu ryöstön kohteeksi. Paikat ovat mullin mallin, mutta äkkiseltään vaikuttaa, että ainoa, mitä on kadonnut, on kissa. 

Setviessään sekamelskaa, palaa Aldo mielessään kauas avioliiton alkuaikoihin ja vähitellen lukijalle selviää koko avioliiton elinkaari niin suurine alamäkineenkin kun tasaisine aikoineenkin. Tietyt asiat vuosikymmenienkin takaa elävät edelleen muistojen syövereissä ja vaikuttavat vielä tähänkin päivään.

Aldo on kaikessa keskinkertaisuudessaan mielenkiintoinen mies. Niin inhimillinen, niin ymmärrettävä. Niinkuin vaimokin. Molemmilla on yhteisenkin elämän sisällä ollut vahvasti oma tie kuljettavana. Tästä kirjasta on vaikea juuri enempää sanoa spoilaamatta, mutta minä rakastin tätä! Eri aikajaksoilla liikkuminen oli hieno ja onnistunut ratkaisu, samoin kuin sekin että tapahtumia kerrottiin eri henkilöiden näkökulmista. Henkilökuvaus on kirjassa mielestäni poikkeuksellisen onnistunutta, jopa ehkä vähän paulaustermaista. Kirja herätti tunteita, ajatuksia ja oli kokonaisuudessaan erittäin vaikuttava. Suosittelen!



★★★★★ -


Muiden arvioita: Nannan kirjakimara, Kirja vieköön!

1 kommentti:

  1. Starnone on kiinnostava kirjailija ja tosi charmantti herra! Oma lukukokemus vesittyi ehkä väärän ajankohdan vuoksi. Olen jonottanut ikuisuuden kirjastosta teosta Trick. Ei vaan saavu, mutta muistini mukaan se saadaan suomeksi ensi vuonna.

    VastaaPoista