Kustantaja: Gummerus, 2013
Alkuteos: Fasandræberne, 2008
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 451
Olin varsin tykästynyt reilu vuosi
sitten lukemaani Adler-Olsenin Vankiin, joka on tämän Osasto Q
-sarjan ensimmäinen osa. Siispä tartuin intoa puhkuen myös sarjan
toiseen osaan, Metsästäjiin. Eikä sekään pettymystä tuottanut,
vaikkei ehkä ihan Vangin tasolle yltänytkään.
Juromainen ja yrmeä poliisi Carl Mørck
saa tutkittavaksi tällä erää vikkelän ja hieman tahattomastikin
humoristisen työparinsa Assadin kanssa vanhan jutun parinkymmenen
vuoden takaa. Itse asiassa tapaus on päätynyt hieman hämärissä
olosuhteissa Carlin pöydälle: kenelläkään ei ole aavistusta
siitä, kuka sen on siihen tuonut.
Juttu koskee kahden sisaruksen väkivaltaista kuolemaan johtanutta
pahoinpitelyä. Itse asiassa tapaus on jo tunnustettukin, mutta pian Carl huomaa, että jokin jutussa mättää. Niinpä hän, Assad
ja heidän työtiiminsä uusi jäsen, sihteeri Rose, käyvät
tarmokkaasti jutun kimppuun. Pikkuhiljaa alkaa paljastua varsinainen rikosvyyhti, jonka tapahtumat kaikessa karmivuudessaan
ylittävät ennakko-odotukset. Tapauksen tutkintaa ei ainakaan
helpota se, että jopa eräät viranomaistahot pyrkivät estämään
ja lopettamaan Carlin tutkimukset. Carl ei pienistä jarrutteluista
säikähdä, vaan ajautuu tapaukseen yhä syvemmälle ja syvemmälle,
joutuen loppujen lopuksi itsekin hengenvaaraan.
Kaikessa inhottavuudessaan ja karmivuudessaan Metsästäjät
on minusta varsin toimiva dekkari. Juoni on yllättävä ja
mukaansatempaava. Erityisesti sekä tässä että Vangissa pidin
kirjan persoonallisista henkilöhahmoista: mielestäni sekä Carl
että Assad ovat varsin kiinnostavia ja onnistuneita hennkilöitä.
Kirjan tyyli on sopivan humoristinen, vaikka vastenmielisiä ja kuvottavia tapahtumia ei säästellä. Aavistuksen olisin
kaivannut tiivistämistä, 450-sivuinen dekkari vaatii jo mielestäni
erityistä intensiivisyyttä kantaakseen. Erityisesti kirjan
keskiosassa tapahtumat jäivät hetkeksi junnaamaan paikoilleen.
Suosittelen kuitenkin tätä ehdottomasti sekä dekkarien ystäville että myös
vähemmänkin dekkareihin peryhtyneille lukijoille.
★★★★ -
Muita arvioita: Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin
Ihan totta, ei tämä Vangin tasolle yltänyt, vaikka hieno romaani olikin! Etkös sinä juuri verrannut Carlia Dr. Houseen? :D Mielleyhtymä oli valmis kun kirjaan tartuin.
VastaaPoistaMutta ehdottomasti näitä luetaan jatkossakin!
Nyt kun sanoit, muistan Vangin jälkeen ajatelleeni, että Carl on kuin Dr. House. Ja niinhän hän onkin! :D
VastaaPoistaMinä aion myös jatkaa sarjan lukijana, ehdottomasti!
Kiva kuulla, että kuitenkin tykkäsit. :) Sanon näin siis työn puolesta, en ole vielä Adler-Olsenia itse lukenut. Olen kuullut kehuja, mutta myös, että kirjat ovat aika raakoja.
VastaaPoistaMielestäni nämä ovat kyllä ehdottomasti keskitasoa parempi dekkarisarja. Hahmot ja juoni ovat molemmissa harvinaisen onnistuineita! Mutta eritoten tämä Metsästäjät oli kyllä aika raaka ja julma. Siinä kuvailtiin niin inhottavia asioita, että välillä hieman puistatti, mutta lukukokemukseen se ei kuitenkaan huonontanut.
PoistaKröhöm, pahoittelen lukuisia ylläolevia kirjoitusvirheitä :).
Poista