Kustantaja: WSOY, 2013 (ilmestyy helmikuussa)
Alkuteos: La liste des mes envies, 2012
Suomentanut: Leena Leinonen
Kansi: Marianna Corrénte
Sivuja: 164
Onnen koukkuja on varsin ranskalainen
kirja, samaan tyyliin kuin esimerkiksi Siilin eleganssi tai Nainen,
jonka nimi on Nathaliekin. Kuten Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni totesi vastikään, tietyntyyppinen ranskalainen kirjallisuus
jakaa lukijoita kahteen leiriin. Toiset ihastuvat, toiset eivät.
Minä kuulun ensimmäiseen joukkoon, ihastuneisiin. Ainakin näiden
perusteella, mitä olen lukenut. Ne ovat kuin lohtukirjoja, balsamia
haavoille. Välipaloja. Kepeitä, suloisia, viehättäviä ja
hurmaavia. Ei sovi ottaa liian vakavasti, eikä odottaa liian
vakavaa, vaan antautua hetkeen, nauttia pienistä herttaisista ja
hupsuista sattumuksista, dramaattisuudesta ja jopa
melodramaattisuudesta, romanttisuudestakin (huom! Mistään hömpästä
tai liiallisesta viihteellisyydestä ei kuitenkaan ole kyse).
Osuvasta huumorista, elävistä henkilöistä.
Tätä kaikkea tarjoili myös Onnen
koukkuja. Kirjan päähenkilö, Jocelyne, elelee rauhallista ja
tasaista elämää miehensä (jonka nimi muuten on Jocelyn) kanssa.
Hän pitää pientä ompelutarvikekauppaa ja kirjoittaa käsityöblogia.
Jocelyne on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Ja sitten hän
voittaa lotossa, yli kahdeksantoista miljoonaa. Ja pyörtyy. Miten
kertoa läheisille voitosta? Miten he suhtautuvat, välittävätkö
enää muusta kuin rahasta? Mitä tapahtuu kun raha sekoittuu
rakkauteen?
Viihdyin tämän pienen ja
nopealukuisen kirjan parissa hyvin, luin sen yhdeltä istumalta. Itse
asiassa olisin voinut lukea lisääkin, ja mietin olisiko tarinaa
voinut vielä vähän kehitellä sekä jatkaa ja tuoda näin pienen ripauksen jotain lisää. Kirjaa vaivasi ehkä hieman myös Hannankin mainitsema
yllätyksettömyys. Mutta taas toisaalta, ehkä se on lajityypille
ominaista, samoin kuin jonkinasteinen kliseisyyskin. Niin tai
näin, kerrankin voin sanoa, että luin jonkin kirjan oikealla
hetkellä. Tämä oli kuin suunniteltu luettavaksi kylmänä
pakkaspäivänä flunssaisena sängynpohjalla. Suosittelen myös
muille samassa tilassa oleville sekä kepeää, muttei liian kepeää kaipaaville!
★★★★
Tämä on kyllä ihana pieni kirja :) Tosiaan kepeä, muttei liian.
VastaaPoistaLaura, samaa mieltä. Aina pitäisi olla hyllyssä joku tällainen kirja pahan päivän varalle :).
PoistaNämä kepeät kirjat ovat aina yllätyksiä, joskus niistä innostun ja joskus pitkästyn. Tämä oli kyllä hyvä välipalakirja, mutta jäin kaipaamaan lisävivahteita.
VastaaPoistaNämä kepeät kirjat ovat aina yllätyksiä, joskus niistä innostun ja joskus pitkästyn. Tämä oli kyllä hyvä välipalakirja, mutta jäin kaipaamaan lisävivahteita.
VastaaPoistaTosiaan, jotain tästä puuttui, jotta tämä olisi ollut täyden kympin kirja. Vaikka aika paljon tästä pidinkin!
Poista