lauantai 26. tammikuuta 2013

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
Kustantaja: WSOY, 2013 (ilmestyy helmikuussa)
Alkuteos: La liste des mes envies, 2012
Suomentanut: Leena Leinonen
Kansi: Marianna Corrénte
Sivuja: 164

Onnen koukkuja on varsin ranskalainen kirja, samaan tyyliin kuin esimerkiksi Siilin eleganssi tai Nainen, jonka nimi on Nathaliekin. Kuten Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni totesi vastikään, tietyntyyppinen ranskalainen kirjallisuus jakaa lukijoita kahteen leiriin. Toiset ihastuvat, toiset eivät. Minä kuulun ensimmäiseen joukkoon, ihastuneisiin. Ainakin näiden perusteella, mitä olen lukenut. Ne ovat kuin lohtukirjoja, balsamia haavoille. Välipaloja. Kepeitä, suloisia, viehättäviä ja hurmaavia. Ei sovi ottaa liian vakavasti, eikä odottaa liian vakavaa, vaan antautua hetkeen, nauttia pienistä herttaisista ja hupsuista sattumuksista, dramaattisuudesta ja jopa melodramaattisuudesta, romanttisuudestakin (huom! Mistään hömpästä tai liiallisesta viihteellisyydestä ei kuitenkaan ole kyse). Osuvasta huumorista, elävistä henkilöistä.

Tätä kaikkea tarjoili myös Onnen koukkuja. Kirjan päähenkilö, Jocelyne, elelee rauhallista ja tasaista elämää miehensä (jonka nimi muuten on Jocelyn) kanssa. Hän pitää pientä ompelutarvikekauppaa ja kirjoittaa käsityöblogia. Jocelyne on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Ja sitten hän voittaa lotossa, yli kahdeksantoista miljoonaa. Ja pyörtyy. Miten kertoa läheisille voitosta? Miten he suhtautuvat, välittävätkö enää muusta kuin rahasta? Mitä tapahtuu kun raha sekoittuu rakkauteen?

Viihdyin tämän pienen ja nopealukuisen kirjan parissa hyvin, luin sen yhdeltä istumalta. Itse asiassa olisin voinut lukea lisääkin, ja mietin olisiko tarinaa voinut vielä vähän kehitellä sekä jatkaa ja tuoda näin pienen ripauksen jotain lisää. Kirjaa vaivasi ehkä hieman myös Hannankin mainitsema yllätyksettömyys. Mutta taas toisaalta, ehkä se on lajityypille ominaista, samoin kuin jonkinasteinen kliseisyyskin. Niin tai näin, kerrankin voin sanoa, että luin jonkin kirjan oikealla hetkellä. Tämä oli kuin suunniteltu luettavaksi kylmänä pakkaspäivänä flunssaisena sängynpohjalla. Suosittelen myös muille samassa tilassa oleville sekä kepeää, muttei liian kepeää kaipaaville!

★★★★


Kirjan ovat ehtineet myös lukea jo Sanna sekä Laura.

5 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä ihana pieni kirja :) Tosiaan kepeä, muttei liian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, samaa mieltä. Aina pitäisi olla hyllyssä joku tällainen kirja pahan päivän varalle :).

      Poista
  2. Nämä kepeät kirjat ovat aina yllätyksiä, joskus niistä innostun ja joskus pitkästyn. Tämä oli kyllä hyvä välipalakirja, mutta jäin kaipaamaan lisävivahteita.

    VastaaPoista
  3. Nämä kepeät kirjat ovat aina yllätyksiä, joskus niistä innostun ja joskus pitkästyn. Tämä oli kyllä hyvä välipalakirja, mutta jäin kaipaamaan lisävivahteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, jotain tästä puuttui, jotta tämä olisi ollut täyden kympin kirja. Vaikka aika paljon tästä pidinkin!

      Poista