Kari Hotakainen: Opetuslapsi

 

Kari Hotakainen: Opetuslapsi
Kustantaja: Siltala, 2022
Sivuja: 271

Nyt oli todellakin korkea aika palata Kari Hotakaisen pariin. Lukudata paljastaa, että edellisestä yhteishetkestä on jo lähes kymmennen vuotta aikaa. Olen silloin kirjoittanut Ihmisen osasta näin: Ihmisen osa on mielenkiintoinen, kantaaottava ja hieman poliittinenkin. Se on myös mieleenpainuva, yllättävä ja persoonallinen. Itse asiassa voisin tätä samaa luonnehdintaa käyttää myös Opetuslapsesta. Kirja oli varsin oiva ja osuva, juuri sopivanlaista vaihtelua.

Kirjan pääosassa on Maria, katkera nuori nainen, elämään pettynyt, ihmisiin pettynyt. Maria kasvoi lapsuutensa keskiluokkaisessa sijaisperheessä tulematta kuulluksi ja tulematta ymmärretyksi. Vanhemmilla oli selkeä visio, mitä he lapsesta toivovat, mutta Maria ei vastannut odotuksiin. Vuodet kuluvat mutta Maria vain kyynistyy. Ihmiset ovat ahneita ja itsekeskeisiä. Lopulta on Marian puheenvuoro.

Opetuslapsi oli suoranainen jännitysnäytelmä! Kirja ei aikaile, jo heti alussa käy selväksi että nyt on niin sanotusti kovat piipussa. Maria päättää rankaista, vaatia selityksiä siihen miksi osa ihmisistä toimii niin kuin toimii. Hän puhuu niin itsensä, kuin kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ole tullee kuulluksi, joita ei ole huomioitu, joita ei ole haluttu nähdä. 

Kari Hotakainen on taitava kirjoittaja, taitava lukijan mielenkiinnon koukuttaja. Arvelen, että Opetuslapsi löytää helposti paljon yleisöä: se on sopivan nopeatempoista, fiksua, ajankohtaista luettavaa. Se ei ole viihteellinen eikä kepeä, mutta ei liian raskaskaan ja päähenkilön ajatuksia on melko helppo ymmärtää, vaikka Maria melko epävakaa kaikesta päätellen onkin. Ehkä osa henkilöistä, kuten Marian sijaisvanhemmat, olivat melko yksipuolisia ja ennalta-arvattavia ideologioineen, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Kirjan satiiri ja kritiikki keskiluokkaa kohtaan on osuvaa ja juuri tälläisenä aikana, kun ihmisten taloudellinen eriarvoisuus korostuu, on tähän varsin helppo yhtyä.

★★★★ +