perjantai 25. syyskuuta 2020

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

 

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Kustantaja: Tammi, 2020
Alkuteos: Olive Kitteridge, 2008
Suomentanut: Kristiina Rikman
Sivuja: 380


Olen lukenut kaksi aiempaa Elizabeth Stroutin suomennosta ja pitänyt niistä kovasti. Olive Kitteridgeä sen sijaan rakastin! Nyt juuri kirjan lukeneena oloni on autuaan onnellinen - itse asiassa näin hyvää lukukokemusta minulla ei toviin ole ollutkaan. Kirja jätti rauhallisen ja jotenkin sanoin kuvaamattoman mielentilan. Uskon että kirja teki minuun sen tyyppisen vaikutuksen, että se vaikutus ei minusta ehkä ikinä katoa.

Kirjan päähenkilö on Olive Kitteridge - ikääntyvä, epäsosiaalinen, epämukava ja negatiivinen rouva. Hänen puolisonsa Henry on taas kaikkea muuta: kaikki rakastavat häntä, myös Olive. Kirja koostuu pienistä kertomuksista, joista jokainen on vähän kuin novelli, mutta kuitenkin kertomukset yhdessä ovat saumatonta jatkumoa toisiinsa ja nivoutuvat yhteen. Jokaisessa Olive on mukana, suurimmassa osassa päähenkilönä, joissain jonkun muun silmin nähtynä. Mikä loistava ratkaisu! Lukija pääsee ymmärtämään Olivea hänen päänsä sisälle, mutta myös sitä kautta, miten muut hänet näkevät.

Tarinoissa pääteemana on jotakuinkin tavallinen elämä sen kaikkine sattumuksineen, yllätyksineen, odotettavuuksineen. Tärkeinä asioina kirjasta nousee ikääntyminen, luopuminen, yksinolo, tavallinen arki - mutta myös vanhemmuuden monet puolet, rakkaus ja elämän kannattelu. Olive on kerrassaan mainio hahmo kyynisyytensä, pessimistisyytensä ja rujon ulkokuorensa vuoksi, vaikka eihän nämä tietenkään ole ainoat asiat, jotka häntä määrittelevät.

Ehkä jo kävikin ilmi, mutta Olive Kitteridge oli minulle poikkeuksellisen tärkeä, se sai minut ajattelemaan, tuntemaan ja eläytymään. Seuraavaksi aion lähteä selvittämään, näenkö jostain kirjasta tehdyn tv-sarjan, enkä kyllä ihan hirveän kauaa jaksa odottaa sitäkään, että pääsen Stroutin uusimman suomennoksen pariin!



★★★★

1 kommentti:

  1. Rakastan kaikkia Stroutin kirjoja ja Olivesta on tehty TV-sarja, jonka olen katsonut ennen kirjan lukemista. Stroutilla on oma huumori, mikä nousee paikoitellen kirjoista. Minua nauratti varsinkin Oliven vierailu poikansa luona. Olive osasi olla ilkeä anoppi. Päivystyspoliepisodi oli myös aika huvittava.

    VastaaPoista