keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Katriina Huttunen: Surun istukka

Katriina Huttunen: Surun istukka
Kustantaja: S & S, 2019
Sivuja: 319

Bongasin Surun istukan muistaakseni Hesarista. Ja hyvä että bongasin! Tämä aiemmin suomentajana tutuksi tulleen Katriina Huttusen esikoiskirja nousee minulla kyllä varmasti tämän vuoden mieleenpainuvimpiin kirjoihin. 

Surun istukka on  omaelämänkerrallinen vuodatus oman lapsen itsemurhasta, se tarkastelee äidin näkökulmasta paria ensimmäistä vuotta tästä tragediasta. Asiat eivät etene täysin kronologisesti vaan ajtukset hyppivät edes takaisin aina siitä murheellisesta päivästä, jolloin 26-vuotias tytär päätti päättää elämänsä ottamalla yliannostuksen lääkkeitä siihen, kun kahden vuoden kuluuttua äidin ihan jokaikinen minuutti ei enää kulu murheen suossa. 

Katriina Huttunen kirjoittaa mielestäni hämmästyttävän hyvin - kukapa uskoisi että tämä on hänen esikoisensa (joskin hän on ennen tätä ollut hyvinkin ansioitunut suomentaja)! Voisi jopa uskoa, että Huttusella on erityisempääkin osaamista psykologiasta - niin oivallisesti hän osaa jäsennellä ajatukset ja mielenliikkeet sanoiksi. Teksti on välillä runollisen kaunista, välllä raisua, usein kaikkea siltä väliltä. 

Kirjassa tuodaan taiten esille itsemurhan monet kasvot ja sen mittavat vaikutukset lähiympäristöön. Etenkin äidin tai oman vanhemman osuus on kaikkein murheellisin, syyllisyyden taakasta ei ehkä koskaan pääse irti eikä oman lapsen kuolemasta pääse ikinä yli. Ympärillä olevien ihmisten reaktiot voivat olla hyvinkin hämmentäviä ja suoraan sanottuna surkeitakin - joskaan ei se tukijankaan tehtävä helppo ole. Jokainen varmasti haluaisi tulla tuetuksi omalla tavallaan, ja tukijan voi olla vaikea tietää, mikä tämä tapa olisi. Huttunen esittää kirjassa myös pääasiassa ihan ansaittuakin kritiikkiä terveydenhuoltoa - ja erityisesti psykiatrisen puolen hoitoa kohtaan. Joskin onhan se lopulta niin, että jos joku on päättänyt päättää päivänsä, ei sitä voi kukaan estää. Ei äiti eikä terveydenhuolto. 

Suosittelen ehdottomasti Surun istukkaa kaikille ja arvostan suuresti tätä kirjaa kaikessa sen henkilökohtaisuudessaan. Tämä antaa jokaiselle lukijalle ajattelemista ja tietysti mitä enemmän aihepiiri on lähellä, sitä suurempia ulottuvuuksia se voi lukijalle tuoda tullessan. Ei voi kuin toivoa, että Huttunen jatkaa suomentamisen lisäksi myös itse kirjoittamista! 

★★★★★ -


Muualla: Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti