torstai 7. joulukuuta 2017

Herman Koch: Pormestari

Herman Koch: Pormestari
Kustantaja: Siltala, 2017
Alkuteos: De Greppel, 2016
Suomentanut: Mari Janatuinen
Sivuja: 383

Koch on yksi lempikirjailijoistani, ehdottomasti! Top vitosessa todennäköisesti. Tokihan minun piti myös uusi Pormestari saada pian luettua!  

En tiedä onko se ongelma vai ei, mutta Kochin ensimmäinen suomennettu kirja, Illallinen, oli t ä y d e l l i n e n ! Tietenkään täydellinen kirja itsessään ei ole ongelma, vaan päinvastoin. Se jää mieleen, muuttaa ehkä lukijassaan jotain - ehkä hyvin pienesti, mutta jotain kuitenkin. Herättää tunteita, yllättää, koskettaa, vaikuttaa. Mutta se siinä on, että sellaisen jälkeen on vaikea yltää samaan. Ehkä kärsin pienestä Illallinen syndroomasta, koska sen jälkeen nämä loput Kochit ovat olleet ... no eivät niin täydellisiä. Ilman Illallista ne ehkä olisivat parempia!

Pormestari kuljettaa mukanaan useampia eri ketjuja. Päähenkilö on luonnollisesti itse Pormestari. Mielenkiintoinen, uskottava, inhimillinen, itserakas keski-ikäinen mieshenkilö. Vaimo (jonka kansalaisuutta hän visusti suojelee), aikuinen tytär ja idylli. Sataa ikävuotta hipovat vanhemmat ovat päätyneet päättämään päivänsä - vaan kuinka lopulta käykään? Vaimo (jonka myös nimi on muutettu varmuuden vuoksi) käyttäytyy vähän oudosti erään päähenkilön kollegan läsnäollessa ja kun palasia aletaan kokoamaan kasaan, niin mahdolliselle uskottomuudelle löytyy yhä uusia ja uusia merkkejä. Ja sitten vielä eräs toimittaja löytää, tai ainakin uskoo löytäneensä aikamoisen luurangon pormestarin kaapista...

Ketjuja on siis monta, ehkä jopa liiankin monta. Viimeisen mainitsemani olisi ehkä voinut jättää poiskin. Se oli mielestäni vähän ylimääräinen. Iäkkään pariskunnan kaavailema yhteisitsemurha oli hämmentävää ja kiehtovaa luettavaa, kun taas vaimon mahdollista uskottomuutta vatuloitiin ehkä vähän liikaakin. Niin, ehkä se vatulointi oli pieni särö, joka vähän laski sitä täydellisen lukukokemuksen fiilistä. Ja vähän myös loppuosa, joka jätti liikaakin aukkoja ja tilaa lukijan pohdinnalle. Onhan aukoille paikkansa, mutta minä ainakin olisin niin kovasti halunnut saada vähän vastauksia! 

Mutta siitä huolimatta, Pormestari on kuitenkin loistava kirja! Kochin kieli ja huumori vaan ovat vertaansa vailla ja hän on kertakaikkisen kekseliäs tarinankertoja! Vasta nyt tätä kirjoittaessani pistin merkille, että jostain syystä Kochin suomentaja on vaihtunut edellisistä, joskaan tätä ei mitenkään lukiessa huomannut.



★★★★ ½


Muualla: Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä

4 kommenttia:

  1. Minä luin kirjan parisuhdekirjana, joten olisin uskonut, että sitä kieroilua ja inhoilua olisi ollut vielä enemmän. Loppu pahin. Olihan tässä monta eettistä kohdetta, mitä voisi pohtia, joten loistava lukupiirikirja, kirja ei voi jättää ketään kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä sellainen, jossa riittäisi jutusteltavaa livenä jonkun kanssa :)

      Poista
  2. Tuulia, minullakin on Illallinen -syndrooma! Se jäi sisään ja sitä vasten peilautuu Kochin koko tuotanto. Minusta hän on hyvä, mutta tämä viimeisin oli 'höttoinen' verssus aikaisemmat, joista Illallinen tietysti paras.

    Tuo uskottomuuden aavistelu oli venytetty liian pitkäksi. Sen sijaan olisin todellakin halunnut tietää, oletkos miettinyt tätä?, että oliko Pormestarissa taas murha, kuten oli Illallisessa, ilman, että ketään jouutui syytteeseen!

    Koch on melko paljon Ian McEwania muistuttava kirjoittaja eli kenelle tahansa voi tapahtua ihan mitä tahansa ja ihminen on inha olento etc., mutta McEwan kirjoittaa astetta korkeammalla viivastolla. Silti: Näiden kummankaan herran kirjoja en jätä lukematta jatkossakaan!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, mahdollinen murha jäi kyllä hyvin suureksi kysymysmerkiksi! Tai oliko se yksi onnettomuus suunniteltu... Mutta ehdottomasti minäkin luen jatkossa kaiken Kochilta!

      Poista