maanantai 13. tammikuuta 2020

Heidi Köngäs: Mirjami

Heidi Köngäs: Mirjami
Kustantaja: Otava, 2019
Sivuja: 347

Vuonna 2017 ilmestynyt Mirjamia edeltänyt Sandra oli minulle sen vuoden parhaimpia, ellei paras, lukemani kirja. Yksinkertaisesti vain rakastin sitä - siinä oli ihan joka palanen kohdallaan. 

Ja kyllä oli myös Mirjamissa! Tarina jatkuu samojen henkilöiden osalta, aikaa on kulunut. Sandra jää tässä taka-alalle ja pääosan ottavat Sandran tyttäret, etenkin Mirjami, mutta myös Annikki ja Soili pääsevät säännöllisesti ääneen. 

Eletään toisen maailmansodan synkkiä vuosia. Rakkaita ihmisiä kaatuu sodassa, kaikesta on pula, kaikki on vaikeaa. Sandran lapset kuitenkin rakastuvat, saavat lapsia, pettyvät, pelkäävät ja toivovat. Mirjami henkilönä on kaikessa vähäeleisyydessään jotenkin sydämeenkäyvä - niin vähään hän on tyytyväinen ja monen asian kanssa hän joutuu kipuilemaan. Oma sydämen valittu asuu kaukana, sairastaa ja on etäinen. Elämä on varsin kovaa keskellä sodan pauhujen ja kotijoukotkin joutuvat venymään ja paiskimaan töitä hartiavoimin, vaikkeivat varsinaisella sotatantereella olekaan. 

Parasta Heidi Köngäksen kirjoissa on hänen upea kielenkäyttönsä! Se on jotenkin niin kaunista ja ymmärtäväistä. Ei ollenkaan hankalaa tai kikkailevaa. Minusta on todella kiehtovaa lukea arjen kuvausta vanhoilta aloilta, ei voi kun ihmetellä, kuinka sen ajan ihmiset selvisivät. Köngäs on taatusti tehnyt myös valtavasti taustatyötä kirjojensa eteen.

Rakastin Mirjamiakin, en ehkä ihan niin sataprosenttisesti kuin Sandraa, mikä ehkä johtui vain ja ainoastaan siitä, että Mirjamissa on enemmän ihmissuhdekuvausta kun taas Sandrassa enemmän keskityttiin arjessa selviytymiseen. Mutta kyllä tämä viime vuoden parhaimmistoon silti nousee - ja Heidi Köngäs on kyllä kiistatta kotimaisen kirjallisuuden suosikkini.



★★★★★ -


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti