maanantai 18. maaliskuuta 2013

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
Kustantaja: Gummerus, 2013
Alkuteos: Afterwards, 2011
Suomentanut: Tero Valkonen
Kansi: Eevaliina Rusanen
Sivuja: 481

On liikuntapäivä. Grace odottelee lapsiaan koulun pihalla. Yhtäkkiä hän huomaa, että koulusta nousee savua. Toinen hänen lapsistaan, Adam, on onneksi ulkona, mutta tytär Jenny on koulussa sisällä. Grace syöksyy pelastamaan tytärtään palavaan kouluun, mutta menettää kuitenkin sisällä tajuntansa. Pian selviää, että kyseessä on ollut tuhopoltto. Mutta miksi? Onko kyseessä vakuutuspetos, koulu kun on yksityinen bisnestä tekevä yhtiö? Vai onko asialla ollut joku kouluampujan tyyppinen oppilas? Onko hyökkäys tehty nimenomaan Gracen tytärtä vastaan, koska yleisesti oli tiedossa, että hän on tapahtumahetkellä koulussa lähes yksin?

Grace ja hänen tyttärensä Jenny kiidätetään sairaalaan, molemmat henkitoreissaan. Mutta sabotaasi ei jää siihen, joku nimittäin käy kopeloimassa Jennyn letkuja sairaalassa. Selviää myös, että Jenny on aiemmin saanut vihapostia. Kenellä on näin suuria kaunoja Jennyä kohtaan? Ja koko ajan kello tikittää. Jenny nimittäin tarvitsee uuden sydämen, jotta voi selvitä...

Huh, olipas luku-urakka! Luin nimittäin kirjaa noin kahden viikon ajan, mikä on jopa minulle melkoisen pitkä aika. Tarina on kyllä varsin koukuttava, mutta kirjailija sortuu mielestäni kuitenkin aivan liialliseen toistoon ja lukijalle selittelyyn. Moni juonen kannalta tärkeä asia kerrottiin alleviivaten useita kertoja, uskon että vähempikin olisi riittänyt. Junnaamista oli mielestäni muutenkin. Vaikka periaatteessa koko ajan jotain tapahtuikin, mielestäni tiivistämisen varaa olisi ollut silti runsaastikin. Lähes viisisataasivuinen dekkari saa olla jo poikkeuksellisen hyvä, jottei lukija puutuisi.

Lukukokemuksena Mitä jäljelle jää oli kuitenkin toistostaan ja alleviivauksestaan huolimatta ihan kelpo, vaikka pari sataa sivua lyhyempänä se olisi ollut varmasti vielä parempi. Hieman hämmennyin ratkaisusta, jossa Grace ja Jenny elävät jossakin toisessa todellisuudessa ja eräänlaisina haamuina seuraavat tapahtumien kulkua. Kokonaisuudessaan juoni on mielestäni kuitenkin ihan toimiva, eikä loppuratkaisukaan tuottanut pettymystä.

★★★ -


Muita kirjan lukeneita: Laura, Leena Lumi, Minna, Maija, Jenni, Katja, Lilli, Annika K.

14 kommenttia:

  1. Hih, minä luin tätä ahmimalla :) Näin erilaisia me olemme lukijoina ja se on rikkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Minäkin ahmin kirjaa aina välillä, erityisesti loppu oli jännittävä.

      Poista
  2. Tuulia, minä taas valvoin tämän takia...;-) En olisi millään voinut lopettaa.

    Ai niin, tämä on dekkari. Täytyykin lisätä dekkarilistalleni.

    Myönnän, että hiukan olisi voinut tiivistää, mutta kun...Luptonissa on sitä jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin juoni oli varsin jännittävä, vaikkakin hieman junnaava. Minä en edes tiedä, luokitellaanko tämä "virallisesti" dekkariksi, sellaiseksi tämän kuitenkin mielsin.

      Minä kiinnostuin kyllä Luptonista tämän myötä. En ole vielä lukenut Sisarta, mutta jospa se vaikka osuisi seuraavalla kirjastoreissulla silmiini, niin otan ehdottomasti mukaan.

      Poista
  3. Voi, voi, minulla on varaus tästäkin kirjasta...pidin Sisar-kirjasta hurjan paljon....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kuitenkin yrittää tätä. Kuten aiemmista kommenteista käy ilmi, on kirjasta myös pidetty kovasti :).

      Poista
    2. Katsotaan, kun olen lukenut,mimmoseen arvosteluun päädyn. Jokaisellahan on oma maku myös kirjoista. Aurinkoa päivääsi :)

      Poista
  4. Tässä on kyllä aika mielenkiintoinen aihe.. :) Eiköhän jossain kohtaa tule luettua!
    Viisisataa on minusta todella paljon sivuja mihin tahansa tapahtumarikkaaseenkin kirjaan.. Esimerkiksi juurikin Ready player one, joka on mielestäni edelleen hyvä, mutta kesti vaan 100 sivua ennen kuin päästiin varsinaiseen asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en myöskään yleisesti ole kauhean paksujen kirjojen ystävä. Toki on runsaasti poikkeuksia, ja monet suosikkikirjani ovat kyllä paksuja.

      Poista
  5. Minäkin aion lukea tämän jossain vaiheessa, koska Sisar oli varsin hyvä, mutta enpä taida kiirehtiä. Jotenkin näin paksut ja runsaat dekkarit vähän pelottavat :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aion lukea kyllä Sisaren, kun jostain löydän!

      Poista
  6. (Hei, en tiedä vastailetko yleensä blogihaasteisiin, mutta siitä huolimatta uskaltaudin sinulle sellaisen pistämään blogissani... vastaile jos tykkäät!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että olen välillä aika laiska haasteiden kanssa. Mutta yritän! :) Ja kiitos!

      Poista