Kustantaja: WSOY, 2013
Alkuteos: Anatomy of a Disappearance
Suomentanut: Minna Kumpulainen
Kansi: Stephen Simspon / Mika Tuominen
Sivuja: 211
Aloin lukea Erään katoamisen
anatomiaa hieman ristiriitaisin tuntein. Olin lukenut ja kuullut
aiemmin melko kriittisiäkin mielipiteitä kirjasta ja täten
muodostanut myös itse jonkinlaisia ennakkoluuloja kirjaa kohtaan.
Toisaalta Aikamme kertojia -sarja on harvoin tuottanut pettymystä.
Kirjassa kuljetaan monessa eri
aikatasossa, välillä hieman pomppien. Päähenkilönä on Nuri
-niminen poika, jonka isä katoaa mystisesti hänen ollessa vasta
teini-ikäinen. Nurin äitikin on kuollut. Isän katoamismysteeristä
on myös järkyttynyt hänen nykyinen naisystävänsä Mona. Nuri jää
melko yksin, tukenaan vain muutama läheinen ihminen. Vuodet
vierivät, mutta isää ei löydy. Lieneekö hänen katoamiseensa
vaikuttanut hänen aikaisempi työpestinsä kuninkaan neuvonantajana?
Erään katoamisen anatomia oli
hämmentävä kirja. Tyylissä oli jotain kiinnostavaa ja
puoleensavetävää, mutta toisaalta taas kahteensataan sivuun mahtui
myös mielestäni vähän ylimääräistäkin. Jos ne ajoittaiset
jaarittelut oltaisiin jätetty pois, olisko jäljelle jäänyt
hyvinkin toimiva vähän pidempi novelli?
En myöskään voi sanoa ymmärtäneeni
kirjaa. Luin sen mielestäni ihan keskittyneestikin, mutta en
siltikään voi sanoa, että olisin ymmärtänyt mitä tapahtui.
Henkilöt olivat kiinnostavia, samoin miljöö. Lopussa paljastuu
yllätyksiäkin mutta paljon jää auki. Aloin lukea kirjaa
ristiriitaisin tuntein, ja samat ristiriitaiset tunteet minulla on
nyt kun kirja on luettu. En voi oikein sanoa varsinaisesti pitäneeni
siitä, mutta en toisaalta myös voi sanoa etten pitänyt. En
sanoisi, että kirjaa ei kannata lukea, mutta en toisaalta tiedä
kenelle sitä suosittelisin. Olen hieman hämilläni ja sanaton.
★★★ -