sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Ann-Luise Bertell: Ikävän jälkeen

 

Ann-Luise Bertell: Ikävän jälkeen
Kustantaja: Tammi, 2022
Alkuteos: Vänd om min längtan, 2016
Suomentanut: Vappu Orlov
Sivuja: 200


Ann-Luise Bertell nousi minun ja varmaan monen muunkin ihmisen tietoisuuteen aiemmin häneltä suomennetun Oman maan Finlandia -ehdokkuuden myötä. Pidin siitä, mutta oikeastaan vielä enemmän pidin tästä Ikävän jälkeen -kirjasta. Kirjat on suomennettu vähän väärässä järjestyksessä, itse asiassa tämä aloittaa Botnia -trilogian, jolle sitten aiemmin suomennettu on jatkoa ja pian ilmestyy päätösosa Ikuinen kaipuu. Tämän myötä päätösosa onkin yksi syksyn odotetuimmista kirjoista!

Ikävän jälkeen alkaa väkevästi ja hurjasti valottaen lukijalle päähenkilön, kertojaääni Marian, isän kohtalon ja toisaalta sen, mikä käynnisti aivan uuden suunnan Marian ja hänen veljensä elämässä. Äiti joutui vaikean paikan eteen, siihen aikaan yksinolevan naisen ei ollut yksinkertaista luovia kahden lapsen kanssa. Sisarukset saavat uuden kodin, kasvavat, aikuistuvat, tekevät raskaita päätöksiä. Lapsuudenkuvauksen rinnalla kulkee jo hyvin iäkkään Marian kirjoittamat kirjeet hänen tyttärelleen. Maria kirjoittaa kaipuusta ja rakkaudesta, hän haluaa tyttärensä ymmärtävän ja tietävän. Välillä Maria on jo muissa maailmoissa, jo kuolleet sukulaiset käyvät hänen luonaan, aika saa uuden merkityksen kun ei muuta enää ole.

Kertojaratkaisu oli mielestäni aivan ihastuttava, kahden aikatason kerronta toimi loistavasti. Lukija oli koko ajan hieman edellä saadessaan tietää lopputulemasta, mutta miten siihen päästään, se on pitkä tarina. Bertelillä on ilmiömäinen taito vavahduttaa, kuvata elämän raakuutta ja toisaalta myös sen kääntöpuolta. Menneen ajan kuvaus on uskottavaa ja lienee vaatinut kirjailijalta huimasti taustatyötä. Kirja koskettaa, se kuvaa uskottavasti raskaita päätöksiä, hurjia valintoja ja niiden raadollisuutta. Se kuvaa myös vanhemmuutta, kipupistettä, joka ei koskaan lähde äidistä. Paljon on synkkyyttä, mutta on myös valon hetkiä. Pidin kirjasta todella paljon ja se nousee ehkä tämän vuoden merkittävimmäksi lukukokemukseksi tähän mennessä. 


★★★★

6 kommenttia:

  1. Bertell vähäsen kiinnostaisi. Voisi lukea ensin tämän ja sitten vasta Oman maan.

    VastaaPoista
  2. Pidin paljon Omasta maasta, joten tämäkin täytyy jossain vaiheessa lukea. Postauksesi kasvatti kiinnostustani!

    VastaaPoista
  3. Tämä kiinnostaa kyllä isosti! Olen melko varma että päätyy luureihin vielä 😊

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä oli aika synkeä lukukokemus (mikä ei siis ole itsessään huono juttu). Tarina on traaginen ja välillä jopa graafinen. Siirtolaisuuden kokemusta kirja onnistuu kuvaamaan kouriintuntuvasti, ja myös mielen ja muistin mureneminen on luvattu uskottavasti. Oma maa odottaa hyllyssä, ja toki haluan lukea kolmannenkin osan!

    VastaaPoista