keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Niina Repo: Anteeksianto

 

Niina Repo: Anteeksianto
Kustantaja: Wsoy, 2022
Sivuja: 305


Niina Repo on minulle entuudestaan vieras kirjailija, vaikka Anteeksianto onkin jo hänen kahdeksas romaaninsa. Tämän innoittamana en pidä lainkaan mahdottomana, että tutustuisin myös hänen aiempiin kirjoihinsa. 

Kirja kertoo perheestä, johon kuuluu äiti ja isä, Ossi ja Verna sekä heidän kouluikäinen lapsensa Vanamo. He löytävät unelmiinsa vastaavan talon ja ostavat sen omakseen. Kaiken pitäisi olla hyvin, myyjät kertoivat heille että talo on rakennettu huolellisesti, mitään ongelmia ei ole. Yhden huoneen katossa näkyy jotain tahraa, mitälie likaa tullut. Perhe asettuu asumaan taloon, he rakastuvat taloon. Vaan niin alkaa vähitellen melko pitkällinen alamäki: talosta ja sen kunnosta alkaa paljastua vähitellen yhtä ja toista. Ongelmia ja mutkia toisensa perään. Pitäisi ottaa lisää velkaa, jotta selviäisi talon remontoinnista. Vähitellen alkaa olla selvää, että perheen varat eivät riitä talon kunnostamiseen, vaikka heidän vanhempansakin ovat olleet taloudellisena tukena. Pitää ostaa uusi asunto ja myydä tämä vanha. Talon myyneet ihmiset eivät katso olevansa korvausvelvollisia, lakimiehestäkään ei tunnu olevan apua. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja huipentuvat aivan trilleriähipoviin tunnelmiin.

Alkuosa kirjasta sai hieman huokailemaan. Miten perhe ja oikeastaan jokainen sen jäsen tuntuu olevan niin tavattoman sinisilmäisiä? Lukiessa jo tekee mieli torua heidän valintojaan ja tekemisiään. Jos jotain niin kirja ainakin opettaa, miten ei kannata toimia, jos on ostamsassa taloa. Kirjan kertojaäänet vaihtelevat Vernan ja Vanamon välillä, mikä tutui toisaalta toimivalta ratkaisulta, toisaalta taas lapsen osuuksiin en ehkä niin täysin osannut samastua ja upputua. Lukujen välissä on pätkiä eräästä podcastista ja välillä myös muuan ikävämpi kertojaääni pääsee esille. Tähän liittyen omaa lukukokemustani kyllä heikensi vähän kirjaan nostettu nuorten tyttöjen hyväksikäyttö -teema. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, mutta kuitenkin sellainen, mistä itse en ainakaan kovin yksityiskohtaisia kuvailuja välttämättä äitinä halua lukea. 

Kokonaisuutena kirja oli mielestäni hyvä. Se oli mukavan nopeatempoinen, mielenkiinto pysyi koko ajan yllä. Lopun jännitys kohotti kirjan ihan perinteisen ja tavallisen arkiproosan yläpuolelle, oli suorastaan jännittävää seurata mihin kaikki päättyy. Nuorten ihastusten ja kaverisuhteiden pohdintaa oli ehkä vähän liikaa, mutta toisaalta ylipäätään lapsikertojat eivät usein ole minun mieleeni. Kirjaa lukiessani ajattelin monta kertaa, että tämä tarina toimisi elokuvana aivan upeasti! 


★★★ -

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä melkoiselta, aika ahdistava aihe tuo remontoitava koti!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Revolta vain novelleja. Kirjatkin kiinnostavat.

    VastaaPoista
  3. Minäkin vain tunnistan hänen nimensä, en ole mitään lukenut. Tämä kyllä kiinnostaa, sen tyyppinen tarina joita tykkään lukea, mutta ymmärrän kyllä tuon "tuskan" että tekisi mieli ravistella päähenkilöiden silmät auki 😃 Liian tyhmiä ei saa henkilöistä kirjoittaa, kääntyy muuten tahattoman komiikan puolelle...

    VastaaPoista
  4. Tämä on ollut paljon esillä, mutta juuri nyt ahdistava kotikauppa ei houkuttele. Näistä hometaloista tai muista pieleenmenneistä kiinteistökaupoista on kerrottu sen verran julkisuudessa, että en koe lajia omakseni, vaikka tunnistankin, että aiheesta voi saada ansiokkaankin tarinan kuten Nina Repo ilmeisesti on tehnyt.

    VastaaPoista