Kustantaja: Wsoy, 2021
Sivuja: 256
Olen lukenut useammankin Mielensäpahoittajan ja tykännyt niistä - ja kukapa ei tykkäisi. Onhan Mielensäpahoittaja persoonana aivan vastustamaton! Itse asiassa häneen voi samastua uskoakseni moni muukin kuin ikääntyneempi lukija. Samanlaisia arkisia, ja välillä vähän vähemmän arkisia, murheita ja harmituksen aiheita löytyy meistä varmasti jokaiselta. Edellisen Mielensäpahoittajan olen lukenut blogidatan mukaan vuonna 2014, joten nyt oli oikein oiva hetki lähteä pahoittamaan mieltä.
Tarinassa kuljetaan kahden merkittävän asiantilan sekä asiantilan heikkenemisen äärellä: Mielensäpahoittajan ammattitaidolla ja kovalla työllä rakentama talo alkaa osoittaa murenemisen merkkejä. Ja niin ikään Mielensäpahoittajan oma keho myös alkaa myös rapistua. Vahva, kovalla työllä vankistettu keho on sekin haavoittuvainen - tämä ottaa vähintään yhtä koville kuin talonkin ongelmat. Mutta eteenpäin se on katse suunnattava. Ei muuta kuin remonttiporukka korjaamaan taloa ja lepäämään pojan luokse. Alkaakin kaksi jälleenrakennusurakkaa ja niihin liittyvät jännitysnäytelmät: saadaanko talo kuntoon? Entä mies itse?
Mielensäpahoittaja -kirjoja on kirjoitettu jo useampi, mutta minua ei tunnu kyllästyttävän. Itsekin kaipaan välillä kevyempää luettavaa ja tämän tyyppinen viihde toimii minulle mainiosti. Onhan Kyrö silti haasteen edessä: kuinka kauan ihmiset jaksavat kiinnostua Mielensäpahoittajasta? Toisaalta kirjoissa sujuu luontevasti ajankohtaisten aiheiden käsittely ja aloinkin pohtia, että hyvin voisi toimia jonkinlainen kirja myös vaikkapa Mielensäpahoittajan pandemia-ajasta. Tuomas Kyrö on taitava kirjoittaja ja hänen huumorinsa kertakaikkisen hupaisaa. Hänellä on oiva taito löytää tavallisista ja jokapäiväisistä asioista hauskuutta ja toisaalta kyky käsitellä onnistuneesti myös vähän vaikeampiakin asioita.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä saamme Kyröltä seuraavaksi. Nyt oli varsin onnistunut lukukokemus ja kirja tuli minulle aivan oikeaan saumaankin, tässä mitä parahinta lomalukemista.
★★★★
Ei olekaan tullut luettua pitkään aikaan Mielensäpahoittajia. Voisi taas lukea! :)
VastaaPoistaMielensäpahoittaja on ihana henkilöhahmo. Uskoisin, että moni tuntee omasta lähipiiristään samanlaisen pohtivan henkilön, joka ei tykkää siitä, että maailma muuttuu ympärillä.
VastaaPoistaOlen nähnyt kaksi kertaa Mielensäpahoittajan teatterissa. Sinnekin se sopii oikein hyvin!
VastaaPoistaMielensäpahoittaja on kyllä ihana hahmo. En ole läheskään kaikkia kirjoja lukenut, mutta aina kun luen, niin tykkään kyllä. Jotakin sellaista tuttua ja turvallista, asioiden paikoilleen laittamisen tuntua kirjoissa on.
VastaaPoista