perjantai 10. joulukuuta 2021

Meri Valkama: Sinun, Margot

Meri Valkama: Sinun, Margot
Kustantaja: Wsoy, 2021
Sivuja: 556


Yli kaksi viikkoa on kulunut viimeisimmästä postauksesta ja koko tämä aika on mennyt yhden kirjan lukemiseen. Ja voin kyllä sanoa, että aika on ollut todella antoisaa ja Sinun, Margot jää yhdeksi kuluvan vuoden hienoimmista lukukokemuksista. Ja älkää käsittäkö väärin, vaikka olenkin lukenut kirjaa kauan, se ei tarkoita, ettäkö se olisi vaikealukuinen tai -selkoinen. Ei ollenkaan! Kieli on soljuvaa, sulavaa, lukijan kauniisti mukaansa ottavaa.

Kirjaa on luettu jo paljon blogeissa, siitä on kirjoitettu lehtiartikkeleita ja mikä hienointa, se voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, ja aivan ansaitusti! Suorastaan äimistyttävää, miten tälläinen tuotos voi olla kenenkään esikoisteos. Meri Valkama kertoikin jossain haastattelussa uhranneen kirjaa varten paljon. Hukkaan se ei ole onneksi mennyt. Taustatyön ja aiheeseen perehtymisen määrää ei voi tavallinen tallaaja edes käsittää. Eikä taustatyö ole varmastikaan ollut pelkkien historiallisten faktojen ja ihmisten kokemusten selvittämistä kyseisenä aikakautena, vaan kirjailija on tehnyt kaikesta päätellen suuren matkan myös ihmismielen syvänteisiin. Miten ihmisen minuus kehittyy? Miten ihmisen juuret vaikuttavat ihmiseen läpi elämän? Ja tärkeintä kaikista, mitä on muistaminen ja unohtaminen?

Tapahtumia ei liene tarpeen kerrata kovin tarkasti, koska kirjaa on paljon jo esitelty. Lyhyesti: kirjan päähenkilö, nuori nainen, alkaa kaivautua omaan menneisyyteensä isänsä kuoleman myötä. Miksi hän ei muista lapsuudestaan paljoakaan? Minkälainen hänen lapsuutensa on ollut, kuka häntä on rakastanut ja keiden vuoksi hänestä on tullut juuri se, joka hän on nyt? Vilja palaa lapsuusmaisemiinsa Saksaan ja alkaa monivaiheinen selvitystyö ja yhtä ja toista alkaa paljastua hänen lapsuudestaan. Kirjan keskiöksi muodostuukin kysymys, kuka on Margot?

Tarinaa kuljetaan nykyhetken lisäksi myös 1980 -luvun lopussa, jolloin Vilja oli pieni tyttö. Lukija saa tietää vähän enemmän kuin mitä Vilja tietää. Ja tätä ajankuvausta sekä sen ajan miljöökuvausta entisen Itä-Saksan alueelta oli todella mielenkiintoista lukea. Nämä Saksan historian vaiheet ovat minulle surullisen vieraita, tapahtumien aikana olen itsekin ollut pieni tyttö, enkä siis siksi ole niitä ajankohtaisesti seurannut mediasta, mutta sen verran kuitenkin tunnistan, että Valkama tarjoaa historian tapahtumiin ja ihmisten aatoksiin uudenlaista, hyvin kiehtovaa näkökulmaa. Kirja herätti tunteita, se opetti ja siinä oli ripaus jännitystäkin: mitä Viljalle lopulta selviää? Takakannen suljettuani minut valtasi rauhaisa kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, kuinka upeita kirjailijoita kotimaastamme löytyykään ja kiitollisuus myös siitä, että minun ja tämän kirjan tiet kohtasivat juuri oikeana hetkenä, pimeissä loppuvuoden illoissa tämä oli kertakaikkiaan täydellistä lukemista!


★★★★ -

 

6 kommenttia:

  1. Voi että, tämän haluan ehdottomasti lukea! Aihe kiinnostaa kovin aina DDR:ää myöten.

    VastaaPoista
  2. Komppaan Ankia, aihe kiinnostaa ja taidan varata kirjan kirjastosta.

    VastaaPoista
  3. Voi miten hienoa kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä. Minulle tämä oli myös upea lukukokemus.

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä, tämä on vuoden hienoimpia suomalaisia kirjoja! Veikkaanpa että se sijoittuu korkealle Blogistanian äänestyksessäkin.

    VastaaPoista
  5. Tästä olen kuullut niin paljon hyvää, että odotukseni ovat todella korkealla.

    VastaaPoista
  6. Tätä kehutaan nyt joka paikassa niin paljon, että minun varmaan täytyy harkita päätöstäni jättää väliin. Jostakin syystä DDR tökkii minua, ja olen ajatellut, ettei siksi ole minun juttu tämä kirja. Mutta ehkä tosiaan pitää tehdä uudelleen arviointi.

    VastaaPoista