perjantai 17. joulukuuta 2021

Anja Snellman: Kaikki minun isäni

 

Anja Snellman: Kaikki minun isäni
Kustantaja: Wsoy, 2021
Sivuja: 238


Anja Snellman on eittämättä yksi Suomen merkittävimpiä kirjailijoita ja hänen esikoiskirjansa, Sonja O. kävi täällä, julkaisustakin on jo kunnioitettavat 40 vuotta. Tuon kyseisen kirjan lisäksi olen karkeasti arvioituna kolmasosan lukenut hänen teoksistaan. Mieleen on jäänyt erityisesti Äiti ja KoiraRakkauden maanosat ja Parvekejumalat. Joskin nyt kun katsoin blogidataa, niin huomasin, että edellisen Snellmanin kirjan olen lukenut lähestulkoon 10 vuotta sitten, joten nyt oli oikein hyvä aika tarttua tähän.

Kirjan alussa hämmennyin heti hieman. Kenelle kertoja puhuu? Oletin ilman muuta, että kun isästä puhutaan, niin häntä nyt puhutellaan. Vaan kertojaääni puhutteleekin itseään - melko mielenkiintoinen ja erikoinen ratkaisu, joskin onnistunut kuitenkin. Nyt kirjoittaessani huomaan, että pidin tätä automaattisesti oikean Anja Snellmanin elämästä kertovana, mutta eihän sitä varmaksi tiedä. Lieneekö tämäkin sitten autofiktiota, jota aika paljon tällä hetkellä julkaistaan. Kertoja viittaa melko paljon aiempiin teoksiinsa sekä (ilmeisesti) oikeisiin ihmisiin, joten Snellmanin kirjojen ja elämän tuntemisesta lienee hyötyä tätä lukiessa. Ilmeisesti kirjassa melko paljon puhuttu henkilö Jan on kuitenkin fiktiivinen - vai onko? Hänkin asteli tarinaan aika yllättäen ja alkuun piti hetki sulatella, että kukas tämä tyyppi nyt sitten on.

Snellmanin vahvuuksiin kuuluu sanojen villi ja vapaa käyttö. Se on suorastaan hänen tavaramerkkinsä ja hänen tekstinsä todennäköisesti tunnistaisi myös sokkotestissä. On listoja, on mieleentulevia sanoja, assosiaatioita. Sanojen käytön takana seisoo vahva ihmistuntemus, tunteiden aistiminen, nimeäminen. Tekstin takaa huokuu vankka varmuus ja itsetuntemus, joka saattaa lievästi äityä paikoittain myös itserakkaudenkin osastolle, mutta eipä siitä moittia auta. Kyllähän tämän tason kirjailija voikin jo hyvällä omalla tunnolla tuoda itseäänkin esiin.

Erityisen hienosti kirja kuvaa sellaista isähahmoa, jonka varmasti monen moni tunnistaa, jonka varjon alle jäämiseen monen moni voi samastua. Isä kuvataan uskottavasti ja niin sietämättömäksi, että happi meinaa välillä loppua ärsytyksestä. Isä on ilkeä, kurja, kamala. Alkoholi on hänen määränpäänsä ja suunnannäyttäjänsä. Uskon, että juuri tämä kuvaus tuo kirjan monien suomalaisten lähelle. Liian moni suomalainen, jos ei nyt sentään ole juopon lapsi, ainakin tuntee jonkun juopon. Tai on sellainen itse.

Ennustan tälle kirjalle hyvää menestystä, uskon että tämä löytyy monesta joulun lahjapaketista ja aivan ansaitusti!



★★★ -

7 kommenttia:

  1. Snellman on kirjoittanut upean teoksen. Teos oli alkuun kirjaston varauslistalla nimellä Ontuvan miehen tytär, joten odotin kovasti sen nimistä kirjaa, kun fanitan hänen kirjojaan. Petyin hieman, kun nimi muuttui matkan varrella. Minulle tulee nimestä mieleen Irvingin Kaikki isäni hotellit. Mutta ei taida kirjailija tai kustantaja miettiä, mitä lukijat haluavat, kun esim. Marusta, Aman siskosta, kertova kirja nimettiin Pääomaksi. Ihan sen vuoksi,kun kyseinen kirja oli kodin kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
  2. Minulla on hankala suhde Snellmanniin, joistain hänen kirjoistaan olen pitänyt ja joistain en yhtään. Ajattelin kuitenkin tilaisuuden tullen lukea tämän uutukaisen. :)

    VastaaPoista
  3. Snellmanin kirjallinen tuotanto taitaa olla melko epätasalaatuista. Tällainen tunne on ainakin itselleni tullut niiden muutamien lukemieni romaanien perusteella. En ole Snellmanin autofiktiivisiä teoksia lukenut enkä usko niihin tarttuvani. Pidän muistelmista, mutta autofiktiolle lämpenen todella valikoivasti.

    VastaaPoista
  4. Tuottelias hän ainakin on ollut. En ole lukenut noita kolmea mainitsemaasi, mutta ainakin Sonja O:n silloin nuorena ja 2015 Antautumisen ja seuraavana vuonna Lähestymisen. Sittemmin olen jotain hiplannut, mutta jäänyt kirjaston hyllyyn. Nyt kun vanhempia kirjoja on luettu äänikirjoiksi esimerkiksi Pääoma ja Lemmikkikaupan tytöt kiinnostaa. Ja kyllä tämä uusikin jollain tavalla.

    VastaaPoista
  5. Minulla on massiivinen aukko yleissivistyksessä, koska en ole lukenut yhtään Snellmanin teosta! Tämä ei ole minkään tietoisen välttelyn tulosta,mutta jotenkin näin on päässyt käymään. Pitäisi varmaan lukea edes se Sonja O. Tästä olen kuullut paljon hyvää, mutta aihepiiri ei suoranaisesti puhuttele itseäni, joten tästä ei varmastikaan tule ensimmäistä Snellmaniani.

    VastaaPoista
  6. Minäkään en ole lukenut yhtäkään Snellmanin kirjaa, mutta Sonja O:sta olen sentään kuullut. Täytyy ehkä harkita jokin klassikkohaasteen kerta sen lukemista. Yritän lukea mahdollisimman usein suomalaisten naisten teoksia siihen, mutta klassikkostatusta ei liian helpolla ole heille annettu. Tämä uutukainen vaikuttaa tekstisi perusteella aika haastavalta tapaukselta noin lyhyeen sivumäärään katsottaessa.

    VastaaPoista
  7. Sonja O. kävi täällä teki aikoinaan ison vaikutuksen, mutta sen jälkeen en ole Kaurasen/Snellmanin tuotannosta ollut erityisen vaikuttunut, enkä läheskään kaikkia lukenut. En taida lukea tätä isätilitystäkään.

    VastaaPoista