sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Saara Turunen: Järjettömiä asioita

 

Saara Turunen: Järjettömiä asioita
Kustantaja: Tammi, 2021
Sivuja: 337


Järjettömiä asioita on yksi kuluvan vuoden hypetetyimmistä kotimaisista kirjoista. Sitä on kehuttu ja ylistetty paljon Facebook -ryhmiä ja lehtiarvosteluita myöden, joten melko suurin odotuksin lähdin kirjaa lukemaan. Saara Turusen kirjoja en ole ennen lukenut, mutta jatkossa tulen varmasti pitämään kirjailijan tuotantoa silmällä.

Kyseessä on pitkälti ihmissuhderomaani: aihe, johon en kirjallisuuden parissa ehkä ensisijaisesti tartu, ainakaan mikäli keskiössä on parisuhteen puiminen (tietysti on olemassa eräitä mestareita, joiden parisuhdepohdintojaan voisin lukea loputtomasti, kuten Domenico Starnone ja Paul Auster). Kirjassa on päähenkilönä alle nelikymppinen nainen, joka rakastuu espanjalaiseen mieheen. Nainen elää nousujohteista taiteilijauraansa ja -elämäänsä (miksi kotimaisissa kirjoissa henkilöt ovat niin usein taiteilijoita..?) omissa piireissään. Kotimaa on hänelle tärkeä, ja niin on Miehellekin (jonka nimeä kirjassa ei mainita). Hänen identiteettinsä on vahvasti Espanjan katalaani. Kumpikaan ei näe mahdollisena asua toisen maassa. Heidän on vaikeaa olla yhdessä, koska elämä on yhtä kompromissia muutenkin: nainen on keskiluokkainen ja sivistynyt, mies taas alempaa sosiaaliluokkaa. Hän ei osaa arvostaa esimerkiksi taidetta, joka taas naiselle on elämän ydin. Voiko eri lähtökohdista tulevien rakkaus toimia, voiko kaukorakkaus toimia? Näitä suuria kysymyksiä kirja käsittelee enemmän ja vähemmän koko ajan. Siinä on myös muita teemoja; se käsittelee kiinnostavalla tavalla ihmisen seksuaalisen minäkuvan muotoitumista lapsuuden kasvatuksen varjossa sekä muun muassa naiseuden odotuksia ja äitiyden sekä sen puutteen olemusta.

Pidin kovasti Turusen kirjoitustyylistä. Hänellä on selvästi erinomainen taito pukea sanoiksi rakkauden monia ulottuvuuksia, naiseuden eri puolia. Teksti on taitavasti kirjoitettua, mutta sopivan jouhevaa luettavaa, miksi uskonkin että tämä on ollut niin monen mieleen. Samastumiskohtia kirjasta löytää erityisesti varmasti kaukosuhteiden problemtiikan kanssa kamppaileva lukija ja toki myös kuka tahansa itsensä etsimisestä, naiseudesta ja ihmissuhteista kiinnostunut. Itse huomasin olevani päähenkilöstä aika etäällä, välillä huomasin jopa ärsyyntyväni hänen vatvomiseensa ja keskiluokkaisuuteensa, välillä taas tunsin ymmärtäväni häntä hyvin. Etääntyminen johtunee varmasti siitä, että vastaavanlainen kamppailu rakkaussuhteessa ei ole minulle ollut koskaan ajankohtaista, eikä taitelijaelämä myöskään. Espanja ympäristönä ja espanjalaisten elämänmenon kuvailu sen sijaan oli minulle todella arvokasta ja kiinnostavaa luettavaa, kun itsekin kyseisessä maassa useasti vieraillut. 


★★★★

6 kommenttia:

  1. Saara Turusen tuotantoon voisi kyllä tutustua. Vaikuttaa hyvältä :)

    VastaaPoista
  2. Olen katsonut Turusen kirjoittaman näytelmän Puputyttö, mutta kirjat ovat lukematta.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut aiemmat Turusen kirjat ja nähnyt myös teatteriesitykset Tavallisuuden aave ja Meduusan huone. Ehdottomasti haluan lukea tämänkin kirjan. Kuulostaa aivan Turuselta.

    VastaaPoista
  4. Luin viime vuonna neljä Turusen näytelmää, joita pidin lähinnä vaikeaselkoisina ja teemoiltaan yhtä vähän kiinnostavina kuin se mitä lukemasi romaanin teemoista kerrot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuvasti sanottu, Ketjukolaaja. Turusen kirjat yrittävät näyttää kirjallisuudelta, mutta sanan autenttisessa mielessä ne eivät valitettavasti sitä ole. Syynä ei ole se, että kerronnan ainekset on poimittu henkilökohtaisesta elämästä, vaan kirjoittajan taidosta. Laadukas kirjallisuus ottaa ainekset mistä hyvänsä, kirjoittajan omista kokemuksista, historiallisista teemoista, aivan mistä hyvänsä. Taiteilija luo aineksista taiteellisen kokonaisuuden, joka on omaperäinen ja voi jopa yllättää lukijan, havahduttaa hänet näkemään jotakin, joka on ollut koko ajan hänen ympärillään olemassa, mutta jonka hän vasta tätä tekstiä lukiessaan todella havahtuu näkemään, ajattelemaan ja ymmärtää, oivaltaa jotakin uutta. Se on kirjallisuutta. Turusen kirjoitus edustaa vasta romaanin raakilevaihetta, se ei ole valmis romaani.

      Poista
  5. Olen lukenut kaikki Saara Turusen romaanit, tämänkin. Piti käydä kurkkaamassa, mitä kirjasta keväällä kirjoitin. Tällaista: "Minä nautin hänen tekstistään, konstailemattomasta kielestä, tarkoista havainnoista ja merkityksellisistä yksityiskohdista. Arkisesti eteenpäin soljuvasta tekstistä, jota pieni vino hymy värittää aina silloin tällöin." Ja vielä senkin, että tämän kirjan nostan Turusen kirjoista ykköseksi. Rakkaudesta tällä tavoin kirjoitettuna, ei minään sentimentaalisena vuodatuksena, on hienoa lukea.

    VastaaPoista