torstai 30. syyskuuta 2021

Julia Phillips: Katoava maa

 

Julia Phillips: Katoava maa
Kustantaja: Siltala, 2021
Alkuteos: Disappearing Earth, 2019
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Sivuja: 318


Tartuin Katoavaan maahan oikeastaan ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai -asenteita. Kirjailija on minulle vieras, ja tämä lieneekin hänen esikoisteoksensa. Täytyneekin todeta, että eipä tällaisia esikoisromaaneja tule kovin usein vastaan! 

Katoavan maan rakenne muistutti minua ihastuttavista Elizabeth Stroutin kirjoista. Kirjassa on joku keskiö - olkoon se sitten henkilö tai tapahtuma ja kun alkuun tämä keskiö on esitelty lukijalle, aletaan seurata miten se vaikuttaa muiden elämään. Asiaa katsotaan muiden näkökulmista, välillä asia on enemmän pinnalla, välillä vain taustalla. Mutta kaiken yllä se on kuitenkin. 

Tässä tuo keskiö on kahden pienen tytön katoaminen. Lukija saa kyllä heti tietää, miten tytöt katosivat, mutta tämä kiehtova kyläyhteisö jää hämmentyneiksi. Ja luonnollisesti heidän äitinsä aivan sielua repivän tuskan valtaan. Mitä tytöille on tapahtuut? Tarinan miljöö, syrjäinen tulivuorten saartama kylä Kamtsatkan niemimaalla, kaukana Venäjällä, on todella mielenkiintoinen ja erilainen. Enpä muista olenko koskaan lukenut tällaiseen ympäristöön sijoittuvaa kirjaa. Kirjan luvut on nimetty kuukausien mukaan käsittäen koko tyttöjen katoamisen jälkeisen vuoden. Kylässä asuu monenmoista ihmistä: on karhun kohtaava pariskunta, huolestuneena lääkäriin hakeutuva nainen, vanhempiensa luokse pienen tyttönsä kanssa tuleva nuori nainen. Vuosia sitten on kadonnut toinenkin tyttö. Täällä erikoisessa yhteisössä koetaan toivoa, toivottomuutta. Siellä on uhrauksia, suuria menetyksiä. Siellä tunnetaan vastenmielisyyttä ja aitoa puhdasta rakkautta. Siellä on äitejä, tyttäriä, ystäviä, lapsia - kaikissa heissä asuu tyttöjen katoaminen, mutta myös suuret yhteiskunnalliset ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset.

Pidin kyllä tästä omintakeisesta kirjasta aivan hurjan paljon - taitavan kirjailijan, joka niin taitavasti osasi luoda liudan erilaisia maailmoja, joista varmasti jokainen lukija löytää samastumisen kohteita, lisäksi on nostettava toki hattua myös kirjan suomentajalle. Kieli on todella miellyttävää lukea ja kirjailijalla on suuri taito sanoittaa ihmisten ajatuksia ja tunteita - sekä koskettaa lukijaa. Pirteänä ja mukavana vaihteluna oli venäläinen tunnelma sekä kaikki ihastuttavat venäläiset nimet, jotka tuntuivat monien monien amerikkalaisten, ruotsalaisten ja kotimaisten kirjojen jälkeen oivalta vaihtelulta. Sieltä löytyy niin Revmir, Natasa, Ksjusa kuin Ladakin. Ja kirjan alussa on myös henkilöluettelo! 

Lämmin suositus tälle!


★★★ ½ 

6 kommenttia:

  1. Tähän olen paristi ennenkin törmännyt. Kirjailijalla on kuulemma kokemusta työnsä kautta tuosta Venäjän osasta. Voisin joskus kokeilla tätä. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että mainitsin Strouti. Hän ei ole minun mieleeni, joten ehkä vältän tätä kirjaa :D

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa loistavalta! Oli jo ennestään lukulistalla, ja se, että tulee Strout mieleen, on minulle suuri suositus.

    VastaaPoista
  4. Tämäpä vaikuttaa rakenteensa puolesta kiinnostavalta kirjalta. Ehkä hieman arkailen itse aihetta ja miljöötä, mutta olisi varmasti ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hyvältä! Strout on upea, joten minuun tämän vertailu kyllä osui ja upposi. :) Venäjä-miljöö kiinnostaa, erityisesti kun kirjailija ei taida itse olla syntyperäinen venäläinen. Mutta mitä ilmeisimmin miljöön kuvaus kuitenkin toimii ja on uskottavan oloista.

    VastaaPoista
  6. Ristiriitaiset fiilikset tästä. Kirjan rakenne kiehtoo ja vertaus Stroutiin on minullekin plussaa, mutta mikään venäläinen ei nappaa ollenkaan. Enpä usko että tulee kirjoista sellaista pulaa, että otan tämän lukuun 🤭

    VastaaPoista