Sivut

maanantai 24. toukokuuta 2021

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

 

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli
Kustantaja: Wsoy, 2021
Alkuteos: Bomullsängeln, 2019
Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja: 484


Olen lukenut Susanna Alakoskelta aiemmin ennen blogiaikaa sekä Sikalat että Hyvää vangkilaa toivoo Jenna. Molemmat ovat jääneet mieleeni, molemmista pidin kovasti. Mutta voi että mikä kultakimpale tämä Pumpulienkeli oli! Kertakaikkiaan, aivan erinomainen lukukokemus! Pidän valtavasti juuri tämäntyyppisistä historiallisista kirjoista, en kaipaa niinkään viihteellisiä ja romanttisia historiallisia kirjoja, vaan juuri tälläisiä kuin Pumpulienkeli. Rakastan lukea kuvauksia entisajan elämästä arjen pienine yksityiskohtineen, rakastan uppoutua siihen miljööseen, rakastan kuvailuja siitä, minkälaista esimerkiksi talouden- ja lastenhoito on ollut. Rakastan tälläisiä älykkäitä, taidolla kirjoitettuja historiallisia kirjoja! En keksi ketään muuta, joka olisi tavoittanut samalla tasolla nämä, kuin Heidi Köngäs. Hänenkin kirjojaan rakastan!

Pumpulienkeli on fiktiivinen teos, mutta se perustuu ainakin joiltain osin kirjailijan isoäidin elämänvaiheisiin. Alakoski kertoo, että osia tapahtumista je henkilöistä on muutettu, mutta osa perustuu oikeisiin ihmisiin ja oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Kirjan keskiössä, päähenkilönä on Hilda, jonka elämää seurataan aivan pienestä tytöstä alkaen aina sinne saakka kun Hildan omat lapset ovat aikuisia ja lentäneet pois pesästä. Hilda syntyy Sorolan taloon. Isä on lähtenyt, äiti ei ole fyysisesti lähtenyt mutta henkisesti on: hän on sairastunut tuijotustautiin. Voi, kyllä mieleni surustui, kun ajattelin tuon ajan lääketieteellistä ymmärrystä (elettiin siis 1900 -luvun alkupuolta) - silloin ei osattu auttaa synnytyksen jälkeen masentuneita eikä psykoosiin vaipuneita. He siis vain jäivät tuijottamaan. Ja kävihän siinä niin, että lopulta äitikin lähti. Mutta Hilda ei onneksi joutunut elämään ankeudessa, hänen äitinsä paikalle asettui talossa asusteleva Sanna -täti, josta tuli Hildan koko elämälle pohjan antava tukipilari. Ja saihan Hilda elää isossa yhteisössä, johon kuului tätejä, setiä ja serkkuja. Toista oli yhteisöllisyys ennen! Mutta elämä yllättää, tapahtumat seuraavat toisiaan. Hilda lähtee Sorolasta ja asettuu Vaasaan pumpulienkeliksi, töihin puuvillatehtaaseen. Hilda aloittaa oman elämän, näkee ja kokee niin elämän karikot kuin ilotkin. Ja tähän mielenkiintoiseen matkaan onnekas lukija pääsee mukaan.

Ei varmaan tarvitse enää mainita, se ehkä kävi jo ilmi että pidin valtavasti kirjasta! Pumpulienkeli ei ollut pelkästään kiinnostava ja mukaansatempaava. Kirjasta huokuu, kuinka suurella ammattitaidolla se on kirjoitettu, suorastaan mestarillisesti. Arvostan suuresti kirjaa ja sen kirjoittajaa: kirjailija kertoikin jälkisanoissa kuinka hän on kirjoittanut kirjaa "suorastaan koko elämänsä" ja se kyllä näkyy. Kirjaa varten on tehty aivan hirmuisesti taustatyötä, mutta ainakin lukijan kantilta katsottuna: kyllä se kannatti! Kirja herätti niin monenlaisia tunteita, myötäiloa, myötäsurua ja avarsi taas hieman omia silmiä. Lukemisen iloa parhaimmillaan!


★★★★ -

5 kommenttia:

  1. Tämä on lukulistallani! Toivottavasti pääsen pian lukemaan. En ole lukenut Alakoskelta mitään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kirjan kiinnostavasta esittelystä. Kirja on saanut runsaasti myönteistä palautettu. Aihe tuntuu kiinnostavalta. Olen lukenut Sikalat, ja jo sen kirjan perusteella voin sanoa, että Alakoski osaa kirjoittaa. Kirja on lukulistallani, eli ajattelin ottaa tämän kesäkirjaksi.

    VastaaPoista
  3. Tämän haluan ehdottomasti lukea! Olen lukenut Alakoskelta Sikalat, josta pidin kovasti. Minulle tulee Pumpulienkelista aina mieleeni Forssassa oleva hotelli, joka on nimeltään Pumpulienkeli :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos innostavasta esittelystä, kiinnostaa! Jostain syystä tästä mieleen tuli Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja. Oletko lukenut sitä? Jos et, niin kannattaa ehdottomasti, on kirjallisesti tasokasta tekstiä ja arjen kuvausta.

    VastaaPoista