lauantai 8. toukokuuta 2021

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

 

Hanna Brotherus: Ainoa kotini
Kustantaja: Wsoy, 2021
Sivuja: 329


Kirjan teemat herättivät hyvin nopeasti kiinnostukseni: naiseus, äitiys, sukupolvilta toisille levittyvä kipu ja niin edelleen. Kirjailija on etäisesti julkisuudesta tuttu nimi. Voi olla että koska takakannessa puhutaan "päähenkilöstä", joka sukeltaa menneisiin vuosiin, oletin ilman muuta lukevani fiktiivistä romaania. Kuitenkin jokainen yksityiskohta tuntui täsmäävän kirjailijan julkisuudessa esiintuomiin seikkoihin itsestään. Tunsin oloni hieman petetyksi: onko tämä kuitenkin elämänkerta? Vai onko kirja haluttu pukea fiktiiviseksi, jotta kenties joitain yksityiskohtia on silloin vapaampaa muutella ja toisaalta fiktiivisyydellä voidaan tietysti suojella myös kirjassa esiintyviä muita henkilöitä. Tähän liittyvä pohdinta kävikin useampaan kertaan mielessäni kesken luku-urakan: kirjassa on melko arkaluonteisia ja intiimejäkin asioita lähipiiristä. Mutta tosiaan, eiväthän ne välttämättä pidä paikkaansa, eikä tämä kysmys toki ole mikään kovin mullistavan tärkeä asia, pikemminkin vain mieleen putkahtanut.

Voisin ennustaa, että Ainoa kotini on ja tulee olemaan paljon luettu kirja, aiheista löytyy samastumispintaa monelle. Varmasti myös huomisena äitienpäivänä moni äiti saa tämän lahjaksi. Karkeasti sanoisin ja yleistäisin, että lukukokemus tässä on sitä parempi, mitä enemmän aihepiirit koskettavat omaa elämää. Alkupuolella tapahtumat ja ajatukset pyörivät paljon päähenkilön omassa lapsuudessa, syömishäiriöissä, kehonkuva -teemassa. Huomasin olevani aika etäällä, en osannut asettua mukaan tuntemaan, vaikka toisaalta tunteet olikin aika aukikirjoitettuna. Huomasin välillä myös jopa ärsyyntyväni päähenkilöön, hänen syyttelyihinsä ja marttyyriuteen. Päähenkilön kova tarve liikkua, olla vahva ja aktiivinen tuntui välillä jopa itsekehuskelulta. Mutta ehkä tästä kuitenkin kehkeytyy kirjan suurin anti: ensinkään päähenkilö ei näyttäydy täydellisenä tekoihmisenä. Se vasta ärsyttävää olisikin ollut! Hänessä on hyvinkin inhimillisiä piirteitä ja uskottavia toimintatapoja. Vaikka monia tuntemuksia en pystynytkään jakamaan, esim päähenkilön suurta tarvetta fyysisyyteen ja liikkumiseen, ymmärsin kuitenkin miksi hän tunsi niin kuin tunsi. 

Kirjassa käsitellään paljon kehonkuvaa ja syömishäiriöongelmia. Uskon, että lukijoilla, joilla on kosketuspintaa näihin teemoihin, saavat kirjasta paljon irti. Omalle kohdalleni tärkeimmäksi jäi kuvaus vanhemmuudesta ja sen monista kasvoista: kaikista niistä yläpilvistä ja pohjamudista, avuttomuudesta, sitovuuden tuskasta. Jäin kirjan jälkeen mietteliäänä pohtimaan sitä, kuinka omat kipeät pisteet ja synkkyydet tiedostetaan ja kuitenkin, kuin jonkin mystisen voiman avulla, siirretään tahtomattaan eteenpäin, vaikka juuri sitä nimenomaan olisi halunnut välttää. Niinpä, elämä ei ole vain valintoja.


 ★★★ -

7 kommenttia:

  1. Taidan olla niitä harvoja, jotka eivät tiedä kyseistä kirjailijaa. Pitääpä googlettaa. Kehonkuva ja syömishäiriöongelmat ovat monen ihmisen ongelmia. Hyvä, että niistä puhutaan. Tyttökaverini on ollut lapsuudesta asti lihava, ja hän laihduttaa monesti. Vasta nyt hän on alkanut puhua, että hän viihtyy parhaiten sellaisena kuin on. Ei sellaisena kuin ulkopuoliset määrittävät, että pitäisi olla.

    VastaaPoista
  2. En ole tätä lukenut, mutta kun pari päivää sitten valitsin äänikirjaa, tämä oli yksi ehdokkaistani. En sitten kuitenkaan valinnut tätä. Ehkäpä ensi kerralla.

    VastaaPoista
  3. Olisko tämä autofiktiota, ainakin kuvauksesi perusteella kuulostaa siltä. En siis ole kirjaa lukenut enkä siitä juuri mitään ennalta tiennyt. Mielenkiinnolla luinkin kirjoituksesi ja voisin mahdollisesti itsekin tämän lukea.

    VastaaPoista
  4. Tämä kiinnostaa tosi paljon, mutta olen määritellyt kirjan jonkinlaiseksi "energiasyöpöksi" (eli aiheuttanee ajatuksia ja vaatii keskittymistä), joten en ole tarttunut vielä. Ehkä kesällä?

    Kirjailijan tiedän ja jotain hänestä, mutta yksityiskohtaisesti en ja ehkä hyvä niin, niin voi vain keskittyä kirjaan eikä vertailla "todellisuuteen".

    VastaaPoista
  5. Tämä on lukulistallani ihan lähiaikoina, sillä tämä on St. George -lukupiirin (löytyy Facebookista) kirja toukokuun lopulla.

    Olen lukenut tästä muutamia arvioita, ja etukäteen suhtautumiseni on ristiriitainen ja samalla ehdottoman utelias. Arviosi lisäsi osaltaan kiinnostusta, tästä pitää ottaa selvä.
    Kiitokset siitä!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
  6. Minulle kirja oli raskaista teemoista huolimatta vahva elämys, ehkä siksi, että olen kirjailijan kanssa samassa elämänvaiheessa ja noin-ikätoveri. Itse tartuin kirjassa eniten uskonnon/hengellisyyden teemaan, kun tanssi ja syömishäiriöt eivät ole itselleni niin keskeisiä. Perverssillä tavalla nautin hankalan äitisuhteen kuvauksesta.

    VastaaPoista
  7. Katsoin kirjan ilmestyttyä Brotheruksen haastattelun ja sen perusteella tuli fiilis, ettei ehkä ole minun kirjani. Jotenkin tämä autofiktiotulvakin alkaa jo vähän puuduttaa.
    Mutta toisaalta, romaani on ollut nyt paljon esillä, ja pääsääntöisesti aika myönteisessä valossa, joten alkanut arvailla uudestaan. Ehkä tämä pitäisi lukea kuitenkin, jos ei muuten, niin pysyäkseen puheenaiheista perillä. Hmmm. Jään pohtimaan.

    VastaaPoista