Kustantaja: Teos, 2021
Sivuja: 122
Kehrääjä kiinnitti huomioni tutkiessani kevään uutuuskirjoja. Pidän avioliitto- ja ihmissuhdekirjoista, kunhan ne vain eivät ole turhan viihteellisiä. Ja sitä Kehrääjä ei missään nimessä ole, päinvastoin, se on pieni, mutta viisas kirja. Lainasin tämän kirjastosta, alkuun siinä ei ollut varauksia, mutta kun kirjaa kiiteltiin hiljattain Hesarissa, tuli kirjaan hetkessä 70 varausta. Ei ole sanomalehtien vaikutus pieni suomalaisten lukuinnostuttajana!
Kehrääjä on yhden, jätetyn naisen, yksinpuhelu, tajunnanvirta, ajatuskooste. Miltä tuntuu, kun kahdenkymmenen vuoden jälkeen puolisto toteaa lakonisesti, että ei ole oikeastaan koskaan tuntenut toista kohtaan mitään "rakkaudellista"? Kiehtova lähtökohta ja alkuasetelma kirjalle.
Osittain kirja täytti odotuksia, mutta ihan täysin kuitenkaan ei. Olisin mielelläni lukenut enemmän tuskasta, jätetyksi tulemisen häpeästä, surusta ja ahdingosta. Olisin voinut sukeltaa syvemmälle vielä näiden ihmisten avioliittoon, olisin halunnut ymmärtää paremmin että miksi kaikki nämä vuodet, jos lähtökohtakin on vähän pielessä. Olisin halunnut tietää, millaista avioliitto oli ollut ja millaisia persoonia nämä kaksi olivat. Kuitenkin nämä jäivät vähän pieneksi ja pinnalliseksi. Kirjassa itsessään oli kyllä kiinnostavaa pohdintaa: esimerkiksi erilaisia uskomuksia ja myyttejä käytiin lävitse paljon, välillä kertoja käväisi myös lapsuudessaan.
Ehkä kyse oli vain siitä, että odotin erilaista kirjaa, ehkä siksi tämä ei ihan täysillä puhutellut minua vaan jäi vähän etäälle. Kirjailijan käyttämä kieli, kuvaus ja havainnot olivat kuitenkin tarkkanäköisiä ja mielenkiintoisia. Ja kuten aluksi mainitsin, esimerkiksi Helsingin sanomissa kirjaa kehuttiin kovasti!
★★★
Äh, tätä ei varmaan ikinä saa käsiinsä kun se on ollut Hesarissa. :D Vaikka vaikutus lienee täällä P-Karjalassa miedompi kuin pääkaupunkiseudulla. Olen kuitenkin kiinnostunut.
VastaaPoista