Kustantaja: Tammi, 2020 (ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi Otavan julkaisemana 2001)
Alkuteos: Amy and Isabelle, 1998
Suomentanut: Marja Haapio
Sivuja: 461
Pikkukaupungin tyttö on minun neljäs lukemani Stroutin kirja ja näiden neljän kirjan myötä voinen jo hyvinkin varmana todeta, että Strout on yksi suosikkikirjailijoistani. Olive Kitteridge oli minulle aivan täydellinen lukukokemus, rakastin sitä! Mutta Pikkukaupungin tyttö oli lähestulkoon yhtä täydellinen.
Kirja kertoo pienessä kaupungissa asuvasta yksinhuoltajaäidistä Isabellestä ja hänen tyttärestään Amystä (tähän kohtaan todettakoon, että en täysin ymmärrä miksi kirjan nimi on haluttu suomentaa Pikkukaupungin tytöksi - kirja oli yhtä täysipainoisesti niin äidin kuin tyttärenkin tarina, joten Amy ja Isabelle olisi sopinut myös suomenkielisen kirjan nimeksi hyvin). He elävät melko tavallisen oloista elämää, Isabelle käy tehtaassa töissä ja Amy elää melko tavallista teinitytön elämää. Heillä molemmilla on kuitenkin omat kuoppansa ja ongelmansa: Isabelle kamppailee omassa sisimmissään siitä, kuka hän on ja miksi. Hän miettii pomoaan, mutta ennen kaikkea hän miettii tytärtään ja hänen asioitaan. Amy taas pohtii elämää parhaan ystävänsä Stacyn kanssa heidän tupakoidessaan salaa välitunneilla, hän ihastuu ja rämpii elämän raadollisuuden karikoilla.
Elizabeth Strout on kirjailijoiden ylintä aatelia mitä tulee henkilöiden luomiseen! Erityisesti Isabelle kaikkine epävarmuuksineen ja ajatuksineen ihastutti minua valtavasti! Henkilöt ovat samaan aikaan niin uskottavia, epätäydellisiä, mutta sydämeen käyviä. Isabellen työkavereistä Bev oli mielestäni myös aivan huippu. Henkilöiden luomisen lisäksi Strout on mestari kuvaamaan ihmissuhteita, tunnelmaa, pieniä tilanteita. Hän osaa virittää lukijalle monivivahteisen kuvan äidin ja tyttären välisestä suhteesta - siitä mustasta langasta, mikä heitä yhdistää aina, vaikka he eivät olisikaan samassa paikassa. Vaikka kirja oli pitkä, yli 450 sivuinen, se jaksoi kantaa aivan viimeisille sivuille ja kiehtovaan loppuun saakka! Nyt odotan ehkä vielä enemmän keväällä julkaistavaa Olive, taas -kirjaa. Kunpa se pian jo tulisi!
★★★★★ -
Pitäisiköhän joskus kokeilla Stroutia. Sait kiinnostumaan :)
VastaaPoistaMinulla on nyt ensimmäinen Stroutini menossa ja pakko sanoa, että kiteytit loistavasti sen mikä tekee näistä teoksista niin upeita lukukokemuksia :)
VastaaPoista