Katja Kallio: Yön kantaja

 

Katja Kallio: Yön kantaja
Kustantaja: Otava, 2017
Sivuja: 380

Seilin saari on varsin kiinnostava ja kiehtova miljöö hurjan historiansa vuoksi ja toivon kovasti että pääsen pian itsekin tutustumaan saareen kunnolla ihan paikan päälle. Nyt olen vain nopeasti pysähtynyt saarella. Pidin kovasti - tai no oikeastaan rakastin - edellistä lukemaani Seiliin sijoittuvaa kirjaa, Sielujen saarta, joka on ilmestynyt samana vuonna kuin tämä Yön kantajakin. Ja upea kirja tämäkin!

Kirjan päähenkilö on Amanda, jka ilmeisimmin ainakin löyhästi perustuu todelliseen oikeasti eläneeseen Amanda Aaltoseen. Lukija pääsee ensin tutustumaan Amandan varhaisempiin elämänvaiheisiin, johon kuului paljon murhetta ja ahdinkoa, mutta toisaalta myös uskomattomia kokemuksia, kuten kuumailmapallolennot ja suurien maailman kaupunkien näkeminen.

Lopulta Amanda kuitenkin päätyy Seiliin, joka sitä nykyä toimii naisten eristettynä mielisairaalasaarena. Ja eristyksessä he totta tosiaankin ovat - mikään muualla maailmassa tapahtuva, kuten vaikkapa Suomen itsenäistyminen, ei juuri kosketa heitä. Heillä toistuu samat rutiinit vuodesta toiseen aina hamaan loppuun saakka. Seilin päällä leijuva murheellinen tosiasia on se, että sieltä ei oikeastaan kukaan pääse pois.

Tämä oli ensi kosketukseni Katja Kallion tuotantoon ja tämä teki minuun kyllä todellakin vaikutuksen. Kirjan kieli on niin kaunista, kirjailijalla on myös uskomaton kyky kuvata haurasta ja rikkinäistä mieltä. Kirja pisti myös pohtimaan sitä, kuinka murheellisia ovat hoitokeinot tuohon aikaan olleet ja kuinka vähän kenenkään oikeuksista on välitetty. Tarkoitus ei kai ole ollutkaan parantaa, vaan eristää. Hieman meinasin etenkin keskivaiheilla kirjaa mennä sekaisin kirjan muista henkilöistä, mutta tämä ei onneksi vaikuttanut lukukokemukseen juurikaan. Huomasin myös pohtivani kirjan luettuani, että voiko alkuosan tapahtumiin edes luottaa, vai onko niistä osa tapahtunut vain Amandan mielessä?

★★★★ ½